United States or Tonga ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt taidamme taasen jatkaa tiemme yhdessä. Nielköön sinun perkel' kerran, sinä peikkoin sikiö! Mutta lain kautta kuitenkin sinulta osani vaadin. IIVARI. Käy rattailleni, varas! NIKO. Minä seuraan teitä, mutta muistakaat, että olen sidottu ja saakeli teidän ottaa jos pahoin kanssani menettelette. IIVARI. Kuin kuningasta sinua kuljetan; sillä olethan kallis aarteeni.
Noin ihanaa Hän ei saa kuolla hirttokuolemaa. AARON. Jos perkeleit' on, perkel olla mielin Ja palavassa ikituless' elää, Jos sun vain seuraks saisin helvettiin Ja myrkkykielin kiduttaa sua saisin. LUCIUS. Jo riittää tuo; suu hältä tukkikaa! GOOTTI. Suur' Lucius, viesti Roomasta on tuolla Ja pyytää päästä teidän pateillenne. LUCIUS. Sisähän tulkoon! Mitä Roomast' uutta?
Koru uusi laita joutuhun! Ei ollut eellinen niin kasia. MEFISTOFELES. Herrasta kaikk' on leikin asia! FAUST. Tee kohta niinkuin määräsin, Ota naapur-akka liittoihin! Kun perkel' oot, ole kelpolailla, Ja muista: koruja hän on vailla! MEFISTOFELES. Kyll' armias herra, tarmoni alta! Nuo lemmen narrit taivahalta Vois kuita ja tähtiä singahuttaa, Jos henttuja vaan se hauskututtaa! Naapuri-rouvan talo.
Sano; polvillani pyydän. Sanoissasi ma raivon tajuan, Mut sanoj' en. OTHELLO. Mik' olet sinä? DESDEMONA. Vaimos, Mun puolisoni! Uskollinen vaimos! OTHELLO. No, vanno, kiroo itses, muuton pelkää Sun perkel' ottaa, luullen enkeliks sun! Kirottu kahdesti! no, vanno itses Nyt puhtaaks! DESDEMONA. Taivas tietää sen. OTHELLO. Niin, tietää Sun valheelliseks niinkuin helvetin. DESDEMONA. Kuin?
MAUNO. Kirous! Mitä elämästä täällä? Kaikki maistuu sapelle, kaikki synkeälle näyttää; maan ja taivaan on vihan perkel mustalla kauhtanallaan peittänyt ja tehnyt sydämmeni autioksi ja katkeraksi. Niilo, usko mitä sanon: koska nuoria olemme ja ylevät aikeet poveamme polttaa, niin emmepä taida aavistaa, kuinka suuri on elossa vihan voima, kuinka vaikea voittaa.
Teit' en moiti, kuolevia teitä: Pirua kuolevaisen silm' ei siedä, Pois, sinä hirvittävä hornan airut! Vallassas oli vaan tuon kuolleen ruumis, Mut hänen sieluaan et saa; siis, poistu! GLOSTER. Sulo pyhimys, noin älä noidu, hurskas! ANNA. Ruma perkel, älä häiri, Herran tähden! Täst' onnen maasta helvetin sa teit, Kiroilla, tuskan huudoilla sen täyttäin.
LODOVICO. Hyvä herra, Tuot' ei Venetiass' uskottaisi, vaikka Todeksi vannoisin sen. Tuo on liikaa. Hän itkee! Lohdutelkaa! OTHELLO. Perkel', perkel'! Jos maan vois naisen itkut hedelmöittää, Niin joka tilkka krokotiilin siittäis. Pois silmistäni! DESDEMONA. Ett'en sua loukkais, Niin lähden. LODOVICO. Tosiaankin nöyrä vaimo! Takaisin, herra, kutsukaa hän. OTHELLO. Rouva! DESDEMONA. Mun herrani?
Jos moiseen ryhtyy viaton, niin perkel' Se häntä kiusaa, ja hän kiusaa Herraa. JAGO. Jos eivät mitään tee, se pien' on hairaus. Mut jos ma vaimolleni liinan annan OTHELLO. No, mitä sitten? JAGO. Se silloin hänen on, ja, ollen hänen, Hän kai voi kelle hyvänsä sen antaa. OTHELLO. Hän kunniansakin on vartija; Hän voiko senkin antaa pois?
CASSIO. Vihoissaan onko hän? DESDEMONA. Täält' äsken läksi Ja todellakin ihmeen raivokkaana. JAGO. Vihoissaan hänkö? Tykin olen nähnyt Hält' ilmaan sotajoukot lietsovan, Ja, niinkuin perkel', oman veljen hältä Käsistä riistävän; hän vihoissaanko? Jotakin tärkeää siis! Etsin häntä; Kun suuttuu hän, on leikki kaukana. DESDEMONA. Ma pyydän, tee se.
EMILIA. Sen sanoi hän, se todistaa mun täytyy. OTHELLO. Hän valhe suussa hornan liekkiin läksi: Se hänen murhaajansa olin minä. EMILIA. Oo, enkel' on hän sitä ihanampi, Ja perkel' sitä mustemp' olet sinä! OTHELLO.. Hän riettaaks rupesi ja oli huora. EMILIA. Sen valhettelet, sinä perkele! OTHELLO. Kuin vesi viekas oli hän. EMILIA. Ja sinä Kuin tuli hillitön, jos häntä viekkaaks Sa sanot.