United States or Anguilla ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vielä toki on kello tallella taskussani. Pannaan vaan polkaksi, kylmähän täällä on. Uhkeita miehiä nuo aliupseerit. Kenen heistä saanee lähimmäksi päällikökseen. Täytyy varoilta antaa heidän voittaa sormikoukussa itsekunkin. Talosta iltanen. Puuro näköjään riittää. Maitoa määrältä. Vieläkö tässä ruokaluvut? Mutta onhan kruunulla aikaa. Ja sitte maata. Hitto tässä kotia muistelkoon!
Kun he saivat heinälaatikon, ei Leena tahtonut uskoa, että keittäminen siinä onnistuisi. He laittoivat siinä puuroa ensi kerran eräänä sunnuntaina. Sillä aikaa kun he olivat kirkossa, kypsyi puuro, ja Leenan suureksi ihmeeksi oli se todellakin valmista. Kolme heidän tuttavataan tyttöä oli seurannut heitä kirkosta leipurin taloon ja he saivat myöskin maistaa puuroa.
Vaan eipä hän pitkältä ennättänyt, ennenkuin isä jo tuli Annan ja Villen seurassa hänen vastaansa. Pikkuinen kurotti käsiään ja rukoili: »Isä ota 'yliin!» Ja isä laski heti viikatteen aidalle ja nosti lemmittynsä käsivarrelleen. Näin he lähestyivät Elsaa, joka hymysuin ja lempeillä silmäyksillä tervehti miestään. Tule, Antti, illallista syömään, ennenkuin puuro jäähtyy sanoi hän.
Jos tahdot keittää heinälaatikossa, niin keität ensin veden tai maidon ja ryynit kamarisi uunissa tahi, jos leipurinväki sallii, niin keität heidän hellallaan. Kun puuro tai velli kiivaasti kiehuu, pistät padan heinälaatikkoon. Mutta padan päälle täytyy panna tiukasti sopiva kansi ja tämän päälle täytyy vielä asettaa heinätyyny. Laatikon kansi suljetaan säpillä. Ja sitten voit mennä työhösi.
Kun ei keittämänsä puuro ollut hänestä hyvänmakuista, luuli hän syyn olevan keittäjässä ja läksi, niinkuin karhukin, saamaan neuvoa revolta. Niissä mielin otti hän puuron aineita mukaansa ja kulki revon kotiin, jossa parhaallansa oli puuropata liedellä kiehumassa. Tämän nähtyänsä pyysi hukka revolta luvan keittääkseen hänkin samassa kohdin, että hän siihen työhön oppisi.
Nytp' oikein mytyt sinkuivat Helmasta vanhan joulupukin! Ne kaikki kovin mieluisat, Ja tavattoman arvoisat, Osamme niistä saimme kukin. Ol' ihmeen kaunis kuusikin Ja paljo myöskin jouluruokaa, Ja niistä puuro herkkuisin, Me lähetimme niillekin Puutteessa jotka raukat huokaa. Me kiittäkäämme Jumalaa Kaikista armolahjoistansa.
Paikka oli ruma, yksinäinen ja rappeutunut, huoneet kylmiä, ei jälkeäkään kodikkuudesta missään, ja mitä ravintoon tulee, niin ei vuokraajan vaimon kalsea suolaliha ja paksu puuro juuri ruokahalua kiihottanut. Kaikki oli niin surkeata kuin suinkin olla voi ja tämän lisäksi oli vielä saarnoistakin vaikeutta; miten paljon hän ajatteli ja mietiskelikin, eivät aatteet tahtoneet sanoiksi sukeutua.
Ja ratas se pyörii ja kivet ne jyrrää, Klip, klap! Ja jauhot ne myllyssä ympäri hyrrää, Klip, klap! Pian taikina valmis on, leipäkin jo, Ja puuro on padassa, hätää ei oo, Klip, klap, klip, klap, klip, klap. Sä mylläri rakkahin, jyviä suo, Klip, klap! Nyt köyhille lapsille tänne tuo, Klip, klap! Se määrä, min hiiret söi menneenä yönä, Niin »mylläri-leikki» se meillä on työnä.
Vasen sivusta sai käskyn tehdä viholliselle vastarintaa, sill'aikaa kun ratsuväki samalla siirrettiin niin hankalalle paikalle, että "sen täytyi pusertua kokoon kuin puuro." "Tämä näky" sanoo Lewenhaupt omatekoisessa elämäkerrassaan "oli minulle kuin puukonpisto; sydämeni vavahti, sillä vihollinen oli kolmea kertaa vahvempi ja saarteli meitä joka haaralta".
»Enpä istu, eipä muutkaan istu, enkä istu jos muut istuisivatkin.» »No, no? »No minä olen sillä hameella, etten jouda. Puuro on tulella ja Liisa vain vahtina, pian karkaa ja jättää puuron kuohumaan. Ihan väkisin sain sen seisomaan padan ääreen, tahtoi pakkautua ukonilmaa katsomaan. Sillä ehdolla sain, että juoksun vilkkaa tulen tänne ja jo samaa kiirettä silpasen takaisin.