United States or Cook Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
En kraaksutellut kovita Enkä paukutellut palanneita Piirakat reen pituiset Leivät saijan saarnalliset Oluet meen makuiset.
Tohtorinna irroitti esiliinan vyötäisiltään, pudisti jauhot käsistään ja korjasi hiukan viimeksi valmistamansa piparkakun muotoa. Sitte hän lähti keittiöstä itse huolehtiakseen muusta, Elinan paistaessa leivät. Tohtorinna oli hilpeällä mielellä. Kaikki pienimmätkin seikat vaikuttivat aina häneen. Hän oli niin herkkä.
Jääkarhut olivat sirottaneet kivi- ja hiekkakasat sinne tänne, niinikään kivilohkareet, ja pitäneet pulskat pidot runsaasti muonitetussa ruoka-aitassa. Tynnyreistä ja astioista oli ainoastaan pirstaleita jäljellä. Kahvin, purjekankaan, leivät, jauhot, kaikki nuo kutsumattomat vierastelijat olivat joko syöneet tahi hajoittaneet.
Hyvästi ovat äidin leivät uunissa, eivät pala eivätkä paistu, sanoi Jertta iloisesti nauraen. Tulijain luokse tultuaan Auno pistäytyi Mikon ja Jertan väliin ja Jerttaa kädestä pitäen kysyi: Miten se sitten meni? Tienasivathan ne miehet vähän, sanoi Jertta. Sata viisikymmentä markkaa kukin saivat sakkoa ja yhteensä meille sata markkaa kuluja; saamme periä keltä varoja löytyy.
"Mihin, velikulta, pitäjeestä Leivät, juustosinkaleet, Voit ja lihankietaleet? Vatsahan sen "sanan eestä!" Noin se kumppaninsa selvittelee Papin vatsan laatua; Tuot' ei voi hän uskoa: "Henkihän sen pullistelee!" Miks'ei onnistu?
Mutta tuskin oli hän saanut ensimmäiset savut suuhunsa, kun hän kääntyi väkijoukkoon ja laulaa tokaisi kauhean totisen ja tyynen näköisenä taas tämmöisen säkeen: Omiahan kaikki lie, joita ominansa myöpi, ja ominaanhan rosvokin tok' toisen leivät syöpi eikös se ole niin, hyvät ihmiset ja kansalaiset? No niin! No niin! No se!
"Kiitos, Matasunta", sanoi kuningas ystävällisesti, kun tänä päivänä jaettaviksi määrätyt leivät olivat lopussa. Katse, ääni ja sanat tunkeutuivat syvälle Matasuntan sydämeen. Kuningas ei ollut koskaan ennen kutsunut häntä nimeltä, vaan puhutellut ja kohdellut häntä aina kuningattarena.
Minä sanoin hyvin ivallisesti: »Hyvästi on äidin leivät uunissa: ei pala eikä paistu. Nyt ei ole hätäpäiviä, jos ei ole kuura-aamuja. Niin paranee kuin pukin ruoka tää elos, koska selkänahkani jäi viimeinkin rauhaan. Vaan milläs maksatte ne velkavillat, joita olette satoja kertoja päästäni repineet. Ne saatte karvaasti maksaa, ennenkuin harmaita korviltanne nykitte.»
Minä käsitin, että kaikki nuo leivät, voit, lihat ja hiilet olivat minun ja että minä en ollut työskennellyt niitä saadakseni. Silloin minulle selvisi, että joku toinen oli ne työllään tehnyt ja että ne oli häneltä ryöstetty. Ja kun saavuin köyhien pariin, niin löysin ne, joilta tuo omaisuus oli ryöstetty ja jotka olivat nälissään ja kurjuudessa sen tähden, että heiltä oli ryöstetty.»
Saapi saavit seistäksensä, Kolataksensa korennat, Ja kapat kalataksensa; Piintyvät pikarin laiat, Tuopin korvat tummenevat. Oisiko lupa kysyä. Oliko viinat kuurittuna, Vai oli vasta aiottuna; Jok' oli leivät leivottuna, Vai oli vasta aiottuna?