Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
"Hänpä leipoi leivät paksut, suuret talkkunat taputti käpe'illä kämmenillä, kyperillä kymmenillä; nosti leivät leppeästi, syötti vierahat välehen liioilla sianlihoilla, kohokuori-kokkaroilla terät vieri veitsistämme, päät putosi puukoistamme lohen päitä lohkoessa, hauin päitä halkoessa.
Kun Korven Tahvana tuli tölliinsä, nosti hän hirmuisen melskeen nähdessään siellä kaikki heitetyksi mullin mallin. Ei ollut kumminkaan viety muuta kuin leivät. Mutta Korven asukkaat pelkäsivät ensin kovasti. He luulivat paholaisen mellastaneen töllissä, semminkin kun orrella oli ollut punainen liinanen, jota ei Korvessa ennen ollut.
Tutkiskelun lopussa ihmetteli Anna Liisa: »Vai niissä isä-vainajansa kirkkovaatteissa se Jussi nyt käy kirkossa!» Leivät kypsyivät uunissa. Niiden tuoksu täytti tuvan. Oli syntynyt pieni puheloma, kun Anna Liisa pesi pöytää. Siitä lomasta teki lopun Miina kysyen: »Joko teillä ruvetaan pellavia loukuttamaan?»
Matin poistuttua puodista maksoi emäntä ensimmäisenä pitäjän jauhotynnyriin sieltä ottamansa lainan. Otti sitten isää varten leivotut leivät, vei ne tupaan, paloitteli, jakeli omalle väelleen ja kaikille vaivaisille palan kullekin. Itse meni hän viemään palaset pihatupaan. Se oli iloinen ilta Hautalan kopukassa. Mutta hetken kuluttua joutui emäntä uudestaan äkillisen kuumepuuskan käsiin.
Poika juosta kytyytti pitkin pihaa, rakkaasti rintaansa vasten painaen höyryävää taikinaista leipää ja toisella kädellään ahnaasti repien sitä ja tukkien suuhunsa. Leivät uunissa eivät olleet ehtineet vielä oikein kuortuakaan, mutta poika ei joutanut sitä odottamaan; kun silmä vältti, sieppasi hän likimäisen leivän uunin suusta, vaikkei se ollutkaan paljon muuta kuin kuumettunutta taikinaa.
Kuinka tässä työt tehä'än, askarehet arvatahan? "Akka varsin vastoavi, anoppi sanan sanovi: 'Noinpa tässä työt tehä'än, askarehet arvatahan: survotahan, jauhetahan, kivenpuussa kiikutahan, vielä vettä kannetahan, taikinat alustetahan, halot tuoahan tupahan pätsin lämmitä-panoksi; siitä leivät leivotahan, kakut paksut paistetahan, astiat virutetahan, hulikkaiset huuhotahan. "Kun kuulit akalta työsi, anopilta askarehet, ota kuivehet kiveltä, kiirehi kivitupahan!
Mutta juuri sillä hetkellä kun teidän sananne tuntuvat teistä vähäpätöisiltä ja riittämättömiltä kuten opetuslapsista heidän jaettavakseen annetut leivät ja kalat, voipi siunaus ylhäältä kuitenkin antaa niille ravitsevan voiman." Yllä olevat sanat kuvaavat niin elävästi Charlotte Schröderiä ja hänen käsityskantaansa.
Vaimo palattuaan ja nähtyään leivät palaneiksi tiuskasi vihoissaan: "Sinä, laiskuri, osaat kyllä syödä meidän leipäämme, mutta sen paistumista katsomaan sinussa ei ole miestä." Jonkun ajan kuluttua onnistui Alfredin koota muutamia miehiänsä, joiden kanssa hän asettui saarelle kahden joen yhtymäpaikkaan. Saareen oli vain yksi silta, jota kävi helposti puolustaa.
Tämän työn oli tuomarin rouva aina itse tahtonut toimittaa eikä jättää palvelijoiden haltuun, ja tällä tavoin oli Ainikin jo pienestä asti oppinut kaikenlaisia leivoksia valmistamaan. Nyt olivat leivät paraikaa kypsymässä ja kohta sen jälkeen oli vehnäleivokset pantava uuniin. Tuomarin rouva katsoi kelloa; se oli kohta viisi, ja seitsemän ajoissa pitäisi jo vieraiden saapuman asemalta.
»Joo, mutta et sinä tuon tähden köyhdy... Ei sitä tahdo nyt riittää velkain maksuihin vähääkään, hyvä mies.» Siikalahti mutisi jotain epäselvää. »Häh?» kysyi seppä. »Tuota ... pane nyt sitten mukulat hakemaan ... mutta en minä anna kuin yhden leivän, kyllä se tuollaisesta työstä riittää.» »Saat kyllä antaa kaksikin, teillä on leivät niin pieniä.»
Päivän Sana
Muut Etsivät