Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Lupasit kuitenkin sillä aikaa, kuin poissa olin, antaa hänen maata täällä.» »Ei hänellä hätää ollut, koska nukkui.» »Entä jos olisi herännyt?» »Kyllä häntä katsomaan olisin mennyt.» Hely pudisti päätään ja aikoi mennä pois, mutta vaimo otti kaapista kaksi leipää ja antoi ne hänelle lausuen: »Tässä on leivät, ne pitää sinun vielä saaman, niinhän olemme suostuneet.»
Moovitsi sai kaikki laittaa, Tuoda lamput, leivät taittaa, Käydä ruumiin edellä. Kun sinä, kunnon ystävä, olit luonani, huomasin minä sinusta että oli joku koukku, joka ei tahtonut päästää. Vieläpä sisareni häissäkin teit ikäväksi ympäristösi, ja sittemmin en tiedä mitä sinulle on tapahtunut.
Iloisesti hengähti Jukke tavarakuormansa päällä kaupungista palatessaan. »Hyvästi on taas äidin leivät uunissa. Eivät pala eivätkä paistu.» Ja suuri itseensä tyytymys lainehti Juken toivorikkaassa povessa. Hannaa hirvistytti se tavaran paljous, mitä tuotiin kaupungista.
Tuskin oli Elsa ennättänyt saada kahvipöydän järjestetyksi ja rouva leivät uunista, ennenkuin jo kuului vaunujen ryminä pihalta. Rouva otti kiireesti kyökkivyöliinansa yltään, silitteli tukkansa ja meni verannalle. Siinä jo seisoivat tuomari ja hänen takanaan Aini ja Elsa uteliaina näkemään uusia tovereitaan.
Minä teen taloni, kynnän peltoni, hakkaan halkoni; eukkoni kehrää langat, kutoo nutut, leipoo leivät ja panee oluet. Mitä teet sinä? Otat veroa minun viljastani, metsästäni ja aitastani. Asetut kivelle, joka on yhtä paljas kuin tämä kämmeneni; et kynnä etkä kylvä, mutta niität kuitenkin ja kokoot aittoihin. Syöt minun leipääni, juot minun oluttani, poltat minun puitani ja kehräät minun villojani.
Ei, eihän se, sanoi Marja hiljaa, kuin viihdytellen. Eikö saanut tehdyksi? Elä nyt semmoista kysy. Estitkö sen? Voi, elä kysele! Löitkö sitä, puritko, potkitko? Miksi sinä nyt, Juha? En en enhän minä... Juha huomasi leivät, jotka olivat vartaastaan vyörineet ympäri lattiaa, ja aikoi ruveta niitä poimimaan. Mutta samassa hän taas: Missä se sen teki? Missä lie...
Tätä asiaa auttamaan asetettiin se iso valin-raudalla ympäröitty kivi-uuni, jossa leivät kypsytettiin, alisen laivan-kannen kesku-paikoille ja savu-torvi pantiin käymään pitkin alisen kannen koko pituutta. Lisäksi valmistettiin eri lämmitys-kone väen asuntoa varten.
Mutta kun siitä mielen ensimmäisestä huimauksesta oli suurin osa sulanut sieluun, niin puheen aluksi oikein syvästi kummastellen virkkoi Jukke: »Vai niin ne toisen pirttiläiset rupeavat teitä ahdistamaan, etteivät anna pirtin uunia. Varsanko se siinä tekisi, jos tuossa nyt leivät paistaisi... Noo, ei sillä pitkälle pääse. On meillä uuni, jossa paistuu.
Ja silloin kenties orpana Cottan minä tarkoitan maakreivin olisi niin heltynyt, että hän olisi antanut hänelle anteeksi, vieläpä kiittänyt häntä ja tuonut hänelle enemmän leipää. Eikä silloin leivät olisi muuttuneet kukiksi, vaan maakreivin sydän kivestä lihaksi, joka näyttää minusta olevan parempi asia.
Terveyttä ilmoittivat kumminkin hänen vilkkaat, säihkyvät silmänsä ja hänen kookas, voimakas vartalonsa, yhtä paljon kuin hänen koko entisyytensä, sillä hän ei ollut sairastanut ainoatakaan kertaa eläessänsä, eikä kertaakaan enentänyt lääkärin tahi apteekkarin tuloja, Hänen hyvää ruokahaluansa todistivat leivät, jotka kummallisen nopeasti katosivat hänen hampaittensa väliin ja hänen hyvää mieltänsä iloiset katseet, joita hän tuon tuostakin loi huomaamatta vaimoonsa.
Päivän Sana
Muut Etsivät