United States or South Georgia and the South Sandwich Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Tonttu on varmaan vienyt järjen lukkarilta", sanoi kirkkoväki.
Georgeon oli tonttu siinä osassa Berryn maakuntaa, jota kutsutaan Loiren laaksoksi.
Kulkien lammaskarsinan viel' Uuhia katsovi ukko; Käy kanakoppiin, pöyhkänä siell' On ylä=orrella kukko; Mustikin oljillaan heräjää, Häntää hiukkasen lierittää Niin kuni ystävälle, Tonttu se tuttu on hälle.
Leikkaa, leikkaa kauraa, Kelle puuron annan? Sille, ken saapi lusikkani Ja jonka sormusta kannan. Meninpä ulos illalla Kuutamolla kauniilla; Ja kukin otti omansa, Mutt' tonttu jäikin ilman. PUNAISET KENG
Mies oli tästä mielissään, koska oli peljännyt saavansa koko haltija-joukon kimppuunsa; eikä hänen vaimoonsa rakastunut tonttu uskaltanut enään uudestaan tulla hänen huoneesensa. Tästä normandilaisesta tarusta löytyy Berryssä jonkunmoinen toisinnos, joka on paikallis-olojen suhteen johonkin määrin muuttunut.
Ovi oli linkussa, mutta ei lukossa, hän avasi sen ja meni sisään. Pieni huone oli puoleksi pirtti, puoleksi sauna. Kaikki niinkuin tuvassa, mutta pienoiskokoa, niinkuin ainoastaan yhden hengen asumista varten. Antero ei mahtunut oikein suorana seisomaan ja tuli kuvitelleeksi mielessään, että asukas mahtaa olla pieni mies, jonkunlainen saaren tonttu.
Häitä kohta vietämme, juhlallisia häitä. Silloin jok'ainoan pitää tanssia kiepotella. Simo. Eläpäs sinä, ihana metsän impi, laske luikuria! Näyttääpä kuin kaikki olisitte hieman huipukassa. Ette aavista mikä kauhistuttava haamu mua vieläkin vapistuttaa. Tullessani tuon haamoittavan kuun valossa välmehtivän metsän läpi, ilmestyi eteeni mies, niin häijyn näköinen kuin itse pentele ja tonttu.
Eva oli rohjennut nimittää sitä henkeä, joka vaivasi minua, oikealla nimellä, ja niinkuin muukin kummitus taikka tonttu katosi se kohta.
Verrattuina ankara-kuriseen, ilottomaan elämään kotonani, jossa isäni oli joko ulkona askareillaan tahi työhuoneessaan, jossa sinisestä salista tuon tuostakin kuului melua ja kurjan, mielipuolen äitini huudot, ja jossa Kainulais Anna yhä mellasteli melkein kuin ilkeä tonttu, olivat leikit pappilan lasten kanssa aivan kuin elämä toisessa iloisemmassa, auringonvalaisemassa maailmassa. Rannalla.
"Ei, se on se mies, joka viheltää", sanoi Kalle, "hän, se musta, joka istuu peräpuolella. Ja lyönpä vaikka vetoa sen päälle, että arkussa on hevonen". "Se on kyllä mahdollista, poikaseni" sanoi Witt. "Ei tässä tiedä oikein mitä ajatella. Kuinkas sanoi Fiia Schult: joko se on tonttu taikka meidän Juhani, niin on paholaisella kuitenkin sormensa pelissä".