United States or British Virgin Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Emo saattavi sanoa, oma vanhin vastaella: "Voi sinua, hiien huora! Kenen oot makaelema? Ootko miehen naimattoman eli nainehen urohon?" Marjatta, korea kuopus, tuop' on tuohon vastoavi: "En ole miehen naimattoman enkä nainehen urohon. Menin marjahan mäelle, punapuolan poimentahan, otin marjan mielelläni, toisen kerran kielelläni.
Neiti varsin vastoavi, sanan virkkoi, noin nimesi: "En ole sukua suurta, enkä suurta enkä pientä, olen kerran keskimäistä: Kalervon katala tyttö, tyhjä tyttö tuiretuinen, lapsi kehjo keiretyinen. "Ennen lasna ollessani emon ehtoisen eloilla läksin marjahan metsälle, alle vaaran vaapukkahan. Poimin maalta mansikoita, alta vaaran vaapukoita; poimin päivän, yön lepäsin.
Mitä tahtoo hirtehiset peikot, Ehdottoman raittiuden veikot? Islaminko kansahamme tuoda, Kun ei saisi janoonsakaan juoda! Muutamanko juopon tähden multa Temmattaisiin koko viina kulta? Niinkö tulis lähimäistään auttaa: Kohtuullinen kärsis juopon kautta! Mitä Italian veikot joisi, Joll'ei heidän viiniä juoda soisi? Marjahan kun itse Luoja laati Ihmevoiman, joka käymään saatti!
Niin Marjahan se vakuutti kaikin mokomin meitä molempia tulemaan jo haudalle, ja tottahan sinä kantomieheksi rupeat?" "Eihän tuossa ruumis paljoa vaivaannu", tuumaili Aaro ja jatkoi työtään. Seuraavina päivinä sateli hienosestaan, mutta kirkastussunnuntaiksi kirkastui ja yleni ilmakin.
Se oli ensin ollut Juhalle niinkuin tapaturma, niinkuin olisi Marja häneltä joutunut jonnekin, josta ei kuulunut huutoa, josta se ei päässyt omin voimin enemmän kuin elukka suosta tai metsän peitosta. Mutta kun hän istui venheessään ja souti ja souti, alkoi hänelle selvitä, mitä oikeastaan oli tapahtunut. Marjahan oli ryöstetty, vieras mies oli hänet väkisin vienyt, oli vienyt häneltä vaimon.
"Ennen neinnä ollessani, impenä eläessäni läksin marjahan metsälle, alle vaaran vaapukkahan. Kuulin Kuuttaren kutovan, Päivättären kehreävän sinisen salon sivulla, lehon lemmen liepehellä. "Minä luoksi luontelime, likelle lähentelime.
Emo tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "Tuonne tyttöni katosi, tuonne sai sisaruesi: läksi marjahan metsälle, alle vaaran vaapukkahan; sinnepä kana katosi, lintu kuoli liian surman, surmahan sanattomahan, nimen tietämättömähän. "Kenen tyttöä ikävä? Kenen muun, kun ei emonsa! Emon etso eellimäisnä, emon etso, emon kaiho.