United States or Togo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Unohtaen kaiken kunnianhimon hän päästi oravan karkuun ja antautui epätoivon valtaan. Nyt hän muisteli äitinsä surua ja levottomuutta ja itki heitä ja omia pahoja tekojansa. Mutta lohdulliset ajatukset pian karkoittivat epätoivoiset. Vaapukoita! äidin lempimarjoja! ja tuossa tuokiossa näemme pikku Petreamme kiipeävän kaikin voimin jyrkkää kalliota ylös ryöstääkseen kauniin hedelmän.
Neiti varsin vastoavi, sanan virkkoi, noin nimesi: "En ole sukua suurta, enkä suurta enkä pientä, olen kerran keskimäistä: Kalervon katala tyttö, tyhjä tyttö tuiretuinen, lapsi kehjo keiretyinen. "Ennen lasna ollessani emon ehtoisen eloilla läksin marjahan metsälle, alle vaaran vaapukkahan. Poimin maalta mansikoita, alta vaaran vaapukoita; poimin päivän, yön lepäsin.
Sua katson ma hiljaa henkien kuin kuvaa äitini armaan ja uskon, ett' enkelit lapsuuden nyt lähellä liikkuvat varmaan. Jo lapset laivoja veistää, jo karkelot kyliltä soi, kevät laulaen lehtoja astuu ja kumpuja kullervoi. Suvituuli jo Suomehen saapui, puki nuoriksi nurmet ja puut Oi, joutuos impeni nuori, jo häitänsä viettävi muut! Oi poimikaamme, oi poimikaamme tien varsien vaapukoita!
Virkkoi lieto Lemminkäinen, sanoi kaunis Kaukomieli: "Lähe en piikojen pyhyyttä enkä vaimojen vähyyttä: saisin jos sataki naista, tuhat piikoa pi'ellä. Sitä läksin, Lemminkäinen, urkenin, urosten sulho, kun tuli kova ikävä, ikävä omia maita, oman maani mansikoita, oman vaaran vaapukoita, oman niemen neitosia, oman kartanon kanoja." Siitä lieto Lemminkäinen laski laivansa ulomma.