United States or Afghanistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lilja koetti torjua ylistelyn, vakuutti, ettei Mikko ole tuntematon onhan Ville hänestä paljon puhunut ja alkoi kertoa, miten sairaalassa oppii rakastamaan lähimäistään, siellä kun tapaa vain kärsiviä ihmisiä. Päivällispöydässä johtui puhe metsästykseen. Mikkokin kertoi, miten metsäkana lensi hänen päänsä päälle ja miten metso lensi eteen, kun hän matki koppelon ja metson laulua.
Kodissaan ollessaan, ei hän lapsuudessaan suinkaan ollut saanut niitä voimia, niinkuin jo edellisestä tiedämme. Korpelassa ollessaan oli hän vasta oppinut tietämään, mitä velvollisuuksia ihmisellä on Jumalaa, lähimäistään ja itseänsä kohtaan siemen oli sielläkin kylvetty.
Kaikki nuo käsitti sairas nyt täydessä walossa ja häntä kauhistutti ajatellessaan, että hänen tuommoisella kowalla sydämellä lähimäistään wastaan pitäisi mennä Jumalan eteen, tekemään teoistaan tiliä.
Hän selitti kuinka oppimaton ihminen on sokea, niin ett'ei hän tiedä eikä tunne velvollisuuksiansa Jumalaa, isänmaata eikä lähimaistaan kohtaan, eikä myöskään niitä oikeuksia, joita hän on oikeutettu kansalaisena yhteiskunnalta saamaan. Hän pyysi että kokous pysyisi rauhallisena, jos kohtakin mielipiteet eroaisivat ja ettei yhteen ääneen meluttasi, mutta että yksi puhuisi vaan kerrallansa.
Mitä tahtoo hirtehiset peikot, Ehdottoman raittiuden veikot? Islaminko kansahamme tuoda, Kun ei saisi janoonsakaan juoda! Muutamanko juopon tähden multa Temmattaisiin koko viina kulta? Niinkö tulis lähimäistään auttaa: Kohtuullinen kärsis juopon kautta! Mitä Italian veikot joisi, Joll'ei heidän viiniä juoda soisi? Marjahan kun itse Luoja laati Ihmevoiman, joka käymään saatti!
Vaikkakin Jeesus näitä nimitti yleisesti tunnetulla nimellä: pirulla riivatut, ei hän anna sille sitä merkitystä kun kirkko on sille antanut, eikä pane suurinta huomiota vaikutusvallalleen noihin henkiin, vaan sille, että voi lähimäistään auttaa. Myös nuhteli Jeesus oppilaitaan siitä, että nämä kerran kerskuivat voimastaan pahojen henkien yli.
Eivät mitkään päivälliset olleet koskaan saaneet häntä osoittamaan hyväntahtoisuutta, jota hän ei tuntenut. Kuin hän oli voittanut itsensä vaarallisten ruokien suhteen, tuli hän hyvälle mielelle, mutta ei hän sen tautta ollut taipuvainen säästämään lähimäistään.