United States or France ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nelivuotiaana isättömäksi jääneenä ja köyhänä kehdosta saakka oli hän kyllä ollut puutteiden karaistavana, mutta hänen ijälleen luonnollinen reippaus ei ollut kuitenkaan kadonnut. Piirre hänen somasti muodostuneen suunsa ympärillä ja loisto hänen silmissään ilmaisivat haaveilevaa ja tulista mielenlaatua. Ei voinut enään kukaan huomata kuinka kovaa koulua hän lapsuudessaan oli käynyt.
Lähetystönä menevät Akhilleuksen luo Aias Telamonin poika ja Odysseus sekä lisäksi Foiniks-vanhus, joka on hoitanut Akhilleusta hänen lapsuudessaan. Akhilleus ottaa lähetystön ystävällisesti vastaan. Odysseus kehoittaa häntä luopumaan vihastaan ja auttamaan kansalaisiaan sekä esittää Agamemnonin tarjoukset.
Millä tavalla se oli tapahtunut, se kysymys kuului niitten harvalukuisten asiain joukkoon, joista hän ei antanut tietoja. Kaksi eri kertomusta oli liikkeellä siitä seikasta. Erään juorupuheen mukaan oli Mr Thompson, sairashuoneessa käydessään, tuntenut poikansa, koska tämä kuumehoureessaan lauloi virren, jota hän lapsuudessaan oli oppinut.
Kun hän esim. kerran oli Wienissä kuusi viikkoa, kävi hän sen ajan kuluessa kolmekymmentä kertaa tuossa ylväässä Burgteatterissa, jonka näyttelijöistä hän sanoi, että he omistivat kaiken tekniikan ja että heillä oli tulta rinnassa. Hän ikäänkuin kiirehtimällä kiirehti ja ahmimalla ahmi saadakseen takaisin kaiken sen, jota hän lapsuudessaan ja ensi nuoruudessaan niin äärettömästi oli kaivannut.
Minä tunnen monta ihmistä, joilla on sama halu, kuin väliin minulla itsellänikin valita juuri myrskysään ulkoilmassa kävelläkseen. Nämät ihmiset ovat useimmiten sellaisia, jotka lapsuudessaan ovat eläneet vapaassa ilmassa maalla, mutta sitte siirtyneet toimiin, jotka vaativat enemmän paikoillansa istumista, ja joille huone väliin käy liian ahtaaksi ja tukalaksi tahi ovat he runoilijoita.
Käsitän Suomen kansan lapsuudessaan eläneen erään teoista verrattain rikkaan ja henkevän ajan, jonka muistot olivat se jalo siemen, josta kansan mielessä sakoi Kalevalan sankarirunoelma. Sillä kaikki kansallis-eepokset ovat puhjenneet kansojen lapsuuden ajan urostekoja ylistämään.
Uusi testamentti oli ja pysyikin hänelle lukittuna kirjana, ja kumminkin tiesi hän siitä niin paljon, jonka hän lapsuudessaan oli oppinut. Eräänä iltana, istuessaan tuvan sopessa, kuuli hän, miten isäntä luki ääneen jotakin kirjasta; no sitä hänen kävi kuulteleminen, se ei ollut evankeliumia, vaan vanha satukirja, jota isäntä luki.
Silloin oli nainen herännyt, silloin olivat hänen mustat silmänsä, joita Paul lapsuudessaan oli niin suuresti ihaillut ja joilla ei hänen mielestään ollut vertaisiaan koko suuressa maailmassa silloin olivat nuo kaksi loistavaa aurinkoa yht'äkkiä tulleet pilvien takaa näkyviin ja katselleet häntä sanomattomalla rakkaudella ja silloin lepäsivät äiti ja poika, pitkien murheiden ja vuosikausia kestäneen eron jälkeen, taas toistensa sylissä.
Nimismies tuskitteli, hikoili ja puhki; ovella kuunteli Svenonia rouva, jonka joka jäsen vapisi. Oi, Jumalani, huokasi vihdoin Svenonius ja heitäikse tuolille istumaan, tämä on liikaa ... liikaa minulle, joka olen rakastanut tätä nuorukaista niin lämpimästi, minulle, joka hoitelin hänen sieluansa lapsuudessaan, niinkuin puutarhuri hoitaa hentoa liljaa!
Tapalassa, niinkuin tiedämme, oli tuommoinen mieheksi varttuva poika; lapsuudessaan oli hän vallaton velikulta, teki kaikenlaisia pieniä pahoja kyläläisille, jotka arvelivat: pojasta mahtanee tulla aika koira maailmaan.