United States or Burkina Faso ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kysyin eräältä ohikulkevalta: Missä saan tavata asemapäällikköä? Tuolla hän seisoo. Aijoin juuri mennä häntä puhuttelemaan, kun eräs herra riensi hänen luoksensa. Tuo herra oli tohtori Bresser. Ihastuksissani vaivuin tuon vanhan ystävän kaulaan. Te täällä? Paroonitar Tilling? Mitä ihmettä te täällä teette? Olen tullut etsimään hoitamaan... Onko Fredrik jossain sairashuoneessa täällä?
Juuri siihen aikaan oli Sören palannut kotiin pitkältä merimatkalta, puujalka vain sen "liha- ja luujalan" sijassa, joka hänellä oli ollut lähtiessänsä. Tuskat olivat olleet hirveät kaukana vieraan maan sairashuoneessa ja vakava merimies oli jo lakannut toivomasta.
Voudin palvelijat kertoivat hänen tehneen semmoisia, joita ei juuri uskaltanut kertoa, ja hänen kuoltuaan puhuttiin paholaisen itsensä käyneen sairashuoneessa samana yönä, kun hän henkensä heitti, ja silloin kaikki ymmärsivät, että tuo synkkä, ankara Margareta oli myönyt itsensä pirulle.
Mutta hänen kuvansa seurasi minua sitten alituisesti, ja hänen omat sanansa Kuningas Fjalarissa tulivat väkisinkin mieleeni muistaessani tuota muserretun inhimillisen suuruuden ja voiman kuvaa: 'Höga Gudar, vad är mänskan att mot er hon stormar?» Mutta tulee valoisampikin aika, vaikkakin se tulee hitaasti. Runeberg voi istua ylhäällä pienessä sohvassa sairashuoneessa.
Keskiyön aikana tuotiin kahvia saliin, ja he menivät vuorottain sinne kupillista ottamaan, pysyäkseen hereillä. Vaan sairashuoneessa istuivat he lukemassa pyhistä kirjoista, taikka joku rukoili sairaan edestä, että Herra pian päästäisi hänet vaivoista ja siunaisi hänen viimeiset hetkensä, suoden hänelle rauhaa.
Maaria ja Niini hoitivat sairasta kaikella huolella, ja kun Riikalla oli paremmat hetket, antoi hän viisaita neuvojansa lapselleen. Neljä päivää oli Maaria ollut sairashuoneessa, kun Vakanen taas tuli rantamökkiin. Täällä oli kaikki käynyt hyvässä järjestyksessä, jonka Vakanenkin huomasi; mutta hän ei siitä mitään muuta maininnut, kuin että sairasta piti niin hoidettaman kuin tähänkin asti.
Jo oli helmikuu ja hän makasi vielä sairashuoneessa. Silloin kuuli hän eräänä päivänä varhain aamulla hurjaa meteliä kadulta, sitte aseitten kalsketta, pyssynlaukauksia, outoja sotahuutoja ja merkkejä; yhä likemmäksi läheni taistelevain melske. Sitte kaikki yhtäkkiä vaikeni.
En ikinä unohda sitä päivää, jolloin minut tuntemattomana ja kuitenkin tunnettuna avosylin otettiin vastaan tässä kauniissa sairashuoneessa. Minua kohdeltiin kun talon vierasta konsanaan, sain vielä leikata paistinkin päivällispöydässä, jossa istuin rakkaitten Darmstadt'ista olevien diakonissojen keskellä.
Olen viettänyt koko päivän hänen sänkynsä vieressä ja jään tänne yöksikin hänen viimeiseksi yökseen. Hän on kärsinyt uskomattomasti, äiti raukkani, nyt on hän sangen tyyni voimat loppuvat, suoni on melkein herennyt sykkimästä. Paitsi minua, valvoo hänen sisarensa ja yksi lääkäri sairashuoneessa! Voi, tuota kauheata eroa, kuolemaa!
Mutta hän ei viihtynyt hyvin synkässä, pimeässä sairashuoneessa, ja hänestä oli varmaankin surullista nähdä muutoin niin iloinen äitinsä alituisesti vuoteen omana, itkenein silmin ja kalpeana. Hän tuli itsekin alakuloiseksi, ja senvuoksi en koskaan hennonut pitää häntä kauan luonani. Isäni lähetti usein kirjeitä ja kyselyjä.