United States or Morocco ? Vote for the TOP Country of the Week !
Heidän oppilaitaan kuvataan nuoriksi neitosiksi, ja sillä tahdotaan osottaa paitsi sitä, että oppilaiden sielut aina ovat opettajaansa vastaanottavaisessa ja siis »naisellisessa» suhteessa, myöskin sitä, että ovat kokemattomia ja hyvälle alttiita ja että kasvatuksessa oli vedottava tunteeseen ja mielikuvitukseen.
Koitti aika, jolloin vanha kirkkoherra Götz otti hänet kouluun ja valkoinen talo pähkinäpuiden keskellä tuli hänen toiseksi kodikseen. Kuljeskeleminen oli nyt lopussa, sillä tämä harmaa tuittupää piti ankarassa kurissa oppilaitaan. Heitä oli kymmenen tai kaksitoista, kauppiasten ja hyvinvoipain käsityöläisten lapsia, sekaisin poikia ja tyttöjä.
"Ei toki niin, herra, oletteko riiviössä!" huudahti kapteeni hypähtäen istualtaan ja kertoi käskynsä: "kapteeni kutsuu Mertta piikaa tänne. Luulen että nuo Upsalan professorit eivät opeta oppilaitaan punnitsemaan sanojaan." Kotiopettaja oli vastata jotenkin terävästi; mutta Mertta tuli samassa ja sai käskyn hakea Erkkiä. "Kyllä, Erkki on tuvassa puusepän työtä tekemässä," oli vastaus.
Ja sen vuoksi minä nöyrimmästi pyydän että korkea esivalta ottaisi valitukseni huomioon ja kieltäisi valtio-avun nykyiseltä johtajattarelta ja antaisi sen jollekulle sopivammalle henkilölle, joka kohteleisi oppilaitaan kuin ihmisten lapsia eikä niitä löisi ja hakkaisi kuin vieraita sikoja. Niin, sen minä vaadin ja oikeus on minun puolellani, sen tiedän. Ja muuta minulla ei ole sanottavaa.
Kuinka sydäntämme sykäytti, kun hän näytti meille jaloimman esikuvan semmoisesta sielusta, joka on valmis jumalaansa kohtaamaan, kuvaillen Sokrateen viimeisiä hetkiä ja viimeistä keskustelua, jolloin hän jumalallisilla sanoillaan koko päivän ihastutti oppilaitaan ja sitten toivolla ja ilolla ja innostuneena joi myrkyn ja laskeusi alas minkä vuoksi? kuollaksensako? ei; vaan jumalaansa kohdatakseen!
Sitten jonkun ajan kuluttua sai hän irti muististaan, että muuan hänen entisiä oppilaitaan oli ollut tuon nuken näköinen. »Mikä hänen nimensä taas olikaan?» Lehtori koetti saada nimeä kiinni. Huomaamatta, että Leena, joka oli tullut seisomaan hänen eteensä, tarjosi teetä, lehtori vain katsoi häneen otsa kurtussa ja kummasteli ääneen: »Mikä kumma hänen nimensä olikaan?»
Vai niin. No, mitä ne siitä puhuivat? Lassinen. Haukkuivat, tietysti, haukkuivat. Vuorela. Vai haukkuivat. No, se oli oikein! Ikävää että läksin pois. No, mitä nuo sanoivat? Lassinen. Sitä vanhaa trallia taas veisasivat. Että johtajatar on kelpaamaton, ei ymmärrä oppilaitaan, eikä niitä rakasta. Rettelöi turhanpäiväsistä asioista.
Opettajat olivat koulun loppuessa kehottaneet oppilaitaan laajentamaan tietojansa, tutkimaan yhä edelleen ja kehittämään sielunlahjojansa. Ja hän olikin hankkinut kaikenlaista kirjallisuutta, jota hän aikoi lukea.
Olisit siis iloinen, jos seuraisin neuvoasi? kysyi Eerikki sydämellisesti. Iloinenko? Minä lentäisin sinua... Niin, minä tarkoitan jatkoi tyttö hämillään minä tarkoitan, että se olisi enosta hyvin mieleen; hän sanoo, että sinä olet hänen parhaita oppilaitaan. Eerikki punastui. Näin paljon hän ei koskaan ollut rohjennut toivoa.
Huomenna on koululla lupa, julisti rehtori rukouksen pidettyään ja se oli meille hyvä sanoma. Hiljaan, hiljaan, komensi rehtori oppilaitaan, jotka olivat alkaneet hyvän sanoman kuultuaan sihahdella ilosta. Huomenna on nimittäin, jatkoi hän kun hiljaisuus oli palautettu, Juhana Vilhelmi Snellmannin syntymäpäivä, sen johdosta pitää koulumme huomenna juhlaa. Kymmenen aikana kokoonnutte kouluun.