United States or Sierra Leone ? Vote for the TOP Country of the Week !
Paljojen kukkiensa wuoksi oliwat ne walkeita kuin lumipurku ja nuot lehewät oksat kukkaterttuineen riippuiwat Matin ja Kaarinan ylitse, jonka wuoksi he näyttiwät makaawan ikäänkuin kukilla kaunistetussa morsiuswuoteessa. Nousewan auringon kirkkaassa walossa kimelteliwät pensaitten lehdillä ja kukissa päilywät kastepisarat juuri kuin puhtaimmat timantit tahi taiwosen tähdet.
"Meidän elämämme juoksu on wiitottu taiwaan tähdillä, ja sisällisimmät tunteemme seuraawat älyttömän luonnon wiittauksia. Miksi tällä hetkellä juuri tuo kummallinen ajatus wiwahti päähäni? Olen pitänyt tuota härän tähtisikeröä eläinradassa aina omanani, waikka se on häilywäisen huhtikuun merkki. Eikö tuo auringon walossa kiertelewä Merkurius ole paremmin minun elämälleni sopiwa?
Kirkkaat kastepisarat kimalteliwat kaswien lehdillä ja kukkasien terillä auringon nousun edellä yltywässä walossa ja yökasteen tuorehduttamana lewitti kaswikunta ilmaan miellyttäwän tuoksun. Ihmetellen luonnon ihanuutta ja nauttien kesäaamun wiehkeää ja hiljaista rauhaa, astuskelin ajatuksiini waipuneena eteenpäin. Tieni kulki sen työpaikan kautta, missä Nikkikin kulki työssä.
Tänä iltana olemme yhdistetyt, emmekä tarwitse nyt mitään pelätä." "Sen kaiken näen minäkin, waan en tiedä mikä se on, joka minua pian wapisuttaa. Minusta tuntuu kuin joku hirweä onnettomuus olisi tulossa", sanoi Olga huokaillen. "Ja minä en näe yhtään syytä pelkoon", sanoi Simpsa. "Katso, aurinko paistaa heleästi, sen walossa ei menesty mitkään kawaluuden juonet.
Mutta kuinka hämmästyinkään, kun huomasin, että hän oli ylhäällä ja täysissä waatteissa. 'Kuinka nyt on, kultaseni, oletko sinä nukkunut ensinkään? kysyin minä. 'No mitäs sinä olet tehnyt? 'En. 'Walwonut ja ajatellut. Minä säikähdin noita lyhywiä ja melkein tylyjä wastauksia. Nyt wasta rupesin täydessä walossa käsittämään, mihin sywään kuiluun olimme syöksemäisillämme.
Yleinen naurun hohotus palkitsi tuon sukkeluuden ja osoitti samassa, että sen kaikki hywäksyiwät. Mies, joka oli tullut asialle, waaleni ja lähti kauhistuen pois. Nyt käsitti wiimein Mikko täydessä walossa, minkälaisia ystäwiä nuot juoma=towerit oliwat, joihin hän oli niin ison luottamuksen pannut.
Niin oli: suuri oli luonnon lumouswoima, mahtawa sen waikutus, mutta eteenpäin pyrkiwät kulkijat lyhtyjensä walossa, waikka kohtakin arkuus mielessä, sillä olihan heillä wielä jotain jalompaa mielessä, semmoista joka woittaa itse luonnonkin, sen pyhyyden ja jylhyyden.
Nuorimmat karstasiwat yhdelle osalle kehrääjistä sykäröitä ja sitä nuoremmat hoiteliwat itseänsä pienempiä. Yksi osa miehistä weisteli takkawalkean walossa työkalujensa raaka=aineita ja toiset wähän taampana seisoiwat höyläpenkkiensä ääressä ja pärewalkean walossa walmisteliwat mikä mitäkin talouden tarwekalua.
Siellä oli todellakin walkea, joka paloi talikynttilässä. Sen walossa näin minä ensi silmäyksellä mitä tuon pienen huoneen sisällä oli, waikken kohta käsittänytkään kaikkia asianhaaroja. Kamarin perillä oli wuode, johon oli peitetty jotakin walkoisella lakanalla, mutta mitä, sitä en tiennyt. Wuoteen wieressä oli pieni pöytä, jolla tuo talikynttilä paloi.
Tässä walossa huomasin, ettei tämä maailma olekkaan niin paha ja suuri waiwanpesä kuin olin itselleni uskotellut, kunhan waan ymmärtää siitä oikein nauttia. Turhaan niitä, näenmä, huolia ja murheita kantaa, ajattelin minä. Ihmiset näyttiwät nyt mielestäni niin kurjilta ja kehnoilta ja minä luulin näkewäni jokaisen wastaan tulijan läwitse.