United States or Côte d'Ivoire ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta Simpsa ei nauranut wähemmin Olgalle, jolle tuo sarkanuttu ulottui warpaihin asti. "Sinä olet nyt kantapäästä kiireesen kuin Kulakowin orja", sanoi hän. "Mutta tämähän onkin paras keino pettää kaikki nuuskijat", sanoi Olga nauraen. "Waan jos se saattaa pulaan sinun, ja wiimeksi " "Saat olla siitä huoletta. Mitä he minulle woisiwat?" Simpsa ei woinut enää pidättyä, hän puristi syliinsä Olgan.
Koko maailma näyttää olewan minulle tarjona. Woisin antaa teidät wihkiä tänä=iltana ja nähdä teidät onnellisina." "Tänä iltana?" huusiwat Olga ja Simpsa yhtaikaa. "Niin, ihan tänä iltana, sillä ehkä jo huomenna sinun, Simpsa, täytyy matkata pois. Siis, lapset, parasta on tänä iltana." "Minä en toiwo mitään parempaa", sanoi Simpsa puristaen Olgaa syliinsä.
Silloin kajahti heille iloinen ääni: "isä, äiti!" Silmänräpäys wielä ja Olga syleili wanhempiansa, jotka kyyneleet silmissä puristiwat häntä syliinsä. Iloissaan he eiwät huomanneet miestä, joka myös oli hypännyt rattailta alas ja seisoi heidän wieressään. "Waan missä sinä olet ollut, Olga?" kysyi Iiwana. "Sen wastaa teille Simpsa. Kas, te ette häntä tahdo nähdäkään?"
Wai kuinka arwelette, nuori mies?" "Minäkö?" wastasi Simpsa kumartuen. "Minä en ole ansainnut wielä mitään." "Te olette ansainneet paljon, enemmän kuin kullalla woi ostaa, silloin kuin olette ansainneet sellaisen towerin. Uskokaa, suurin ansio maailmassa auttaa wähän. Parailla lahjoilla saatte olla ikänne patalakkina, jos ei teillä ole apua naisista.
Sitä pikaisesti silmäiltyä, paroni wihdoin kääntyen wankiin päin alkoi: "Sinä olet Simpsa?" "Olen." "Ja olit howineuwos Kulakowin orja?" "Olin." "Ja karkasit sieltä wiime elokuun lopulla?" "Minä läksin sieltä silloin." "Ja eilen illalla sinä otettiin kiinni tässä kaupungissa." "Kaikki on totta, minä otettiin kiinni tässä kaupungissa."
"Se on totinen tosi, ett'en häissänne koskaan woi olla iloisempana kuin tänä iltana. Kutsumme waan papin ja monjaita ystäwiämme." Molemmat nuoret syleiliwät Iiwanaa ja sitte toisiansa. Waan Olga huokasi sywästi, ja hänen silmiinsä tuli kyyneliä. "Waan sinä et ole oikein iloinen, Olga", sanoi Simpsa, häntä suudellen. "Onhan kaikki mennyt paremmin kuin osasimme toiwoa.
"Waan minulla on wielä oma lakkini, ja senkin tunnusmerkit saattawat olla kirjoissa." "Ja sade jo on liottanut läpi minun lakkini, niskani jo on wallan märkänä." "Minä lahjoitan omani sinulle", wastasi Simpsa, otti Olgan lakin ja painoi oman talonpoikaislakkinsa Olgan päähän. "Minua he eiwät kuitenkaan woi wangita", sopotti Olga. "Ja wiimeksi, isäni tuntisi minun kohta äänestä.
Tänä iltana olemme yhdistetyt, emmekä tarwitse nyt mitään pelätä." "Sen kaiken näen minäkin, waan en tiedä mikä se on, joka minua pian wapisuttaa. Minusta tuntuu kuin joku hirweä onnettomuus olisi tulossa", sanoi Olga huokaillen. "Ja minä en näe yhtään syytä pelkoon", sanoi Simpsa. "Katso, aurinko paistaa heleästi, sen walossa ei menesty mitkään kawaluuden juonet.
Olga oli tuskin päässyt sillan yli ja pienen hiekkakentän taa, jonka läpi nykyinen maantie on kaiwettu, kun hiljainen hoihkaus kuului juuri kuin kentän sisästä, ja nuori tyttö wapsahti, seisottaen askeleensa. "Olga", kertoi uudelleen sama kuiskutus, ja Olgan huulilta kuului wieno sopotus, jota tuskin woi selittää nimeksi Simpsa.
"Se saattoi olla erheys", wastasi Simpsa, "waan mainitessasi Laatokan saarta, luulin kuulleeni askelia takanamme ja silmäni kääntyi sinne. Warmaan se oli joku mustempi kohta tiessä, mikä silmissäni wilahti kuin ihmisen haahmo ja samassa katosi." "Saat olla huoletta, Simpsa, minun mustassa silkkiwiitassani sinua ei oma äitisikään woisi tuntea päiwällä, wähemmin muut pimeässä."