United States or Monaco ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaikesta nykyisestä murheestaan ja vastoinkäymisestään syytti hän Jumalaa, että hän ei rakasta ihmisiä, vaan hakee heidän häviöänsä ja panee ihmisien kannettavaksi suruja ja murheita enemmän kuin kantaakaan voivat. Jos hän olisi rakkaus, niinkuin sanotaan, olisi hän antanut elää hänen vaimonsa ja lapsensa.
Kaiken tämän ohessa kaikui tuon sekamelskan seasta Helmin lausuman virren sanat ja se lapsen luottava heleä ääni ja omituinen korko, jolla se lausuttiin. Voimallisesti ja usein tunkeentuivat esille lapsen sanat ja kysymykset: "Onko setä koskaan hädässään huutanut Herraa? Onko setä koskaan rukoillut? Onhan sinullakin murheita ja tuskia."
"No, kaikenlaisia murheita!" sanoi Marianne hymyillen. "Ne ovat aivan tosia! Sattuu tilaisuus, se lyödään laimiin, ja kaikki on mennyttä. Jos ei minun mieheni jätä tehdasta, kun onni häntä viittaa luokseen, on hän ijankaikkisesti sidottu tehtaasen, ja silloin ovat myös meidän kaikki unelmat Reinen myötäjäisistä ja mukavasta elämästä mennyttä, niin koko meidän kunnianhimomme.
Näiden suurten surujen ja niiden tuskain ohella, joita hänen poikansa heikko terveys alinomaa hänelle tuotti, täytyi hänen kärsiä muita murheita, joista muut eivät mitään tienneet, sillä ne kätki hän naisylpeytensä salaisimpaan soppeen. Kansojen sydämet eivät ole uskollisempia kuin kuninkaidenkaan.
He murheita kuulivat Ranskasta juur: Peri hukka jo voittajanki, Oli lyöty ja pirstottu armeija suur, Ja keisari, keisari vanki. Krenatöörit nyt itkevät rinnakkain, Kun tiedot surkeat saavat; Ja toinen ääns: "Oi, tuskiain, Miten polttavat vanhat haavat!" Mut toinen ääns: "Taru loppuun soi, Ja voisin kanssas kuolla, Mut mulla on vaimo ja lapset, oi, Jotk' kaukana nääntyy tuolla."
Veikot, kun vuotavi kultaset maljat, Niin kevät sieluhun virkoavi; Murheita murtavi hehkuvat marjat, Riemujen laakso on maalimaki. Henki jo nousevi tähtien luo; Sumutkin sammuvi, maljan kun juo. Löydy ei pilviä otsalla meidän, Joit' ei sais viini pois, haihdutellen, Siispä sen vaahtohon huoleni heitän, Riennä jo maljojen kalkkehesen! Ruotsalaisen kansanlaulun mukaan.
Se siis on lankeemuksen tuomio; sillä ilman lankeemusta meillä ei olisi kärsimystä, kipua, eikä kuolemaa, ei myöskään ääretöintä, ikuista onnellisuutta saavutettavana, ellei vapahduksen hetki olisi lyönyt Golgathalla. Tämä elämämme on vain kouluaika, täynnänsä vastuksia ja murheita, mutta niin vähän iloa.
Voimallinen ruoka ja ennen kaikkia iloiset, virkistävät haastelot, joita ei puuttune" hän kohteliaalla kumarruksella minun puoleeni jatkoi "missä te, nuori lady, olette sairaanhoitajana; ennen kaikkia ilo ja hilpeys. Ensimmäinen ja viimeinen osa kaikista määräyksistäni on hilpeä ja reipas mieli-ala. Elämä, mrs Trevylyan, ei kaiken taitommekaan avulla voi kestää murheita vastaan."
Niin, niin on minulla murheita ja tuskia, mutta en ole huutanut Herraa ... enkä enkä rukoillut. Voi kuinka onneton olen. Kaikki muut ihmiset ovat minua parempia ja tuo lapsi hän on enkeli. Mikä luottamus ja toivo kuitenkin on tuolla kärsivällä ja turvattomalla perheellä. Ah jospa löytäisin minäkin semmoisen levon ja turvallisuuden.
Esikoisteoksessaan Hellaassa hän kuvailee silloisen ylioppilas-elämän iloja ja murheita, realistisissa kertomuskokoelmissaan Iltapuhteeksi, I-II, Reservikasarmista ja Tuokiokuvia Kuusamon matkalta taas mitä vaihtelevimpia elämän-ilmiöitä, usein herttaisella leikillisyydellä.