United States or Croatia ? Vote for the TOP Country of the Week !
ei, ei, tietysti ei ole tekemisissä "katumuksen ja parannuksen" kanssa, kuten papit sanovat. Ei se ole sen kanssa tekemisissä. Niin, niin, minä juuri itse en voi kärsiä mitään uskontoja, minä No-no, no-no, kyllä sosialismi antaa tunnustuksen sentään uskonnollekin.
Kristinusko esimerkiksi ei ole mitään muuta kuin sosialismia ja sosialismi ei ole mitään muuta kuin käytännöllisesti sovellettua kristinuskoa, kuten olen täälläkin pitänyt esitelmää. Ei neiti ole kuullut? Jos minä ehkä saan luvan neidillekin antaa yhden näistä vihkosista
Mikäs tämä kirja on? kysyi hän ja rupesi avaamaan pakettia, jonka luutnantti M. oli pannut tuolille, lähelle pöytää. Hän avasi sen ja luki kansilehdestä Helenan niinen. Luutnantti M. hymyili vaan tyytyväisenä ja antoi toisen vapaasti tarkastella. "Sosialismi, sen historia, sisältö ja nykyinen asema", luki luutnantti B., sitten katsoi suu auki luutnantti M:iin. Mitäs tämä on?
Ja jos nyt neiti tahtoo tietää, mitä sosialismi on, niin minä sanon: sosialismi on oppi siitä, kuinka kaikki on yhteiskunnassa saatava muuttumaan. Sittenhän se on juuri sitä mitä minä haen, sanoi Helena innoissaan. Sosialismi on yhteiskunnallisen uudistuksen oppi. Ei mitään muutosta saa aikaan ilman taistelua.
Eikä ainoastaan niin, vaan se on ollut alkuna Proudhon'in mielipiteesen. Toisin sanoen: sosialismi on luonnollinen vastavaikutus, ei pääomaa, vaan pääoman väärinkäytöstä vastaan. Valtio tosin suojelee niitä, jotka alistavat omaisuutensa ainoastaan itsekkäisyyden palvelukseen. Mutta evankeeliumi heidät tuomitsee.
Hän kaivoi esille punakantisen kirjasen ja luki sen kansilehden: "Lachmann, Kristinusko ja sosialismi, esitelmä pidetty Malmön työväenyhdistyksessä ". Varsin valaiseva kirjanen. On minulla tässä muitakin, mutta saammehan niistä sittemmin Ja Helenan selaillessa tätä kirjasta, jatkoi sosialisti: Sosialismin tarkoitusperät tähtäävät kauas ja korkealle.
Tällainen menettely vain vahvisti vastustuspuoluetta. Sitä paitse oli sosialismi alemman kansan keskuudessa voittanut yhä laajempaa alaa, seikka, josta Mérimée puolestaan pelkäsi mahtavampaa vihollista kuin Preussi oli.
Vai niin, sanoi Helena uteliaana. Ja mitä sinä sanoit hänelle? No niistä se vastus on! Kaikki tosi toimi ja edistys kuoleutuu niiden kanssa. Jollei ne saa dynamiittia käyttää, niin ei sitten muka mitään. Sosialismi on liian mietoa mukamas! Kas niin, nyt jo soitettiin toiseen franseesiin. Etkö sinä todellakaan tule? En. Mutta yksi pyyntö minulla olisi sinulle. Se on?
Täällä oli maanala sille paremmin kuin missään valmistettu. Täällä oli sosialismi jo nyt suuremmassa vauhdissa ja merkitsevämmässä valtiollisessa asemassa kuin missään muualla. Täällä ei ollut militaristista henkeä eikä kansallista sotaväkeä. Ei mitään puolustettavia siirtomaa-etuja eikä edes siinä määrin pinttyneitä, naurettavia ennakkoluuloja kuin suurissa sivistysmaissa.
Kuin jokin loittoneva kaiku supisi hän vielä kuitenkin itsekseen: Niin ... yhdestä vain ei voi koskaan tulla loppua: sosialismista. Työväkeä on enemmän: sosialisteja. Ja koska se jotain tahtoo, niin täytyy sen mennä läpi ... ja sosialismi yhä voittaa... Tänä kauniina kevätiltana Sakris soitteli harmonikkaansa melkein riemukkaasti. Ja lauleskeli.