United States or Spain ? Vote for the TOP Country of the Week !


Annapas minulle kättä katso silmiin kanssa no-no, elä ujostele, katso nyt ylös, taikka minä suutelen sinua muuten. Noin, kelpaahan niitä näyttää, tuommoisia silmiä. Hän nosti Sannan päätä; Yrjö vavisten odotti, joko hän nyt suutelisi. Mutta eipä sitä tehnyt arvon vielä. Rinnalle vaan istui. Marjojako sinulla on? Mitäs niistä tahdot, minä ostan? Et tiedä? Annatko markalla?

No-no, älä siinä sentään liikoja laskettele, pidä varasi, muuten... Mitä muuten, sanoi pieni mies epätoivoisasti. Olemmeko me mitään pahoja tehneet? Suu kiinni! kiljasi nyt päällysmies ja pieni mies vaikeni. »Mitäs tämä nyt onkaanajatteli Nehljudof itseksensä mennessään pois.

En voi aikakausia valaa uudelleen. Herra on ne kerran suuressa valimossaan semmoisiksi valanut. No-no, sanoi vanha isoäiti leppeästi hymyillen niinkuin aina, ei saa serkkuni panna pahakseen, että minä, joka olen rauhaa rakastava ihminen, hiukan pelästyn tuota historian ankaraa ryöppyilmaa.

Entäs sitten? sanoi Uuno ja hänen silmänsä pyöristyivät. En minä voi tehdä huviretkiä, sanoi Henrik. Noh, jaa, no-no, katsotaan, katsotaan, hoki Uuno siihen, ja näkyi, että hänen nenäänsä kutkutti ja että hän teki jonkun päätöksen. Enempää eivät he puhuneet keskenänsä, ja Uuno taas sekaantui mustien verkatakkisten syövään, nauravaan ja toinen toisensa ohi puhuvaan joukkoon.

Tyhjennäppäs kaksi tällä kertaa. JORDAN: Ennestään on jo paljon sisällä. ROSENHANE: Niinpä näkyy. Varo itseäs Jordan! Sinä olet suuri suustasi kun olet juovuksissa ja mahdoton hallita: joskus olet tehnyt asioita, joita ei selvänä voi enää parantaa. Ei liiaksi! Ei liiaksi, Jordan! Muista! JORDAN: Sinä et ole minun herrani. ROSENHANE: No-no, Jordan. En tarkoittanut pahaa.

Kalpeana ja säikähtyneenä katseli hän vuoroin veljeänsä, vuoroin ankaraa isäntää, joka nyt oli puhunut jotakin niin kamalata, ettei Annin pieneen pääkköseen tuo ajatus vielä voinut sijaansa saada. Kaulio katseli riemastuksella tätä hämmästystä. "No-no", virkkoi hän kotvasen kuluttua. "Kovinpa näytte säikähtäneen, hyvät ystävät.

Nyt oli ainakin selvää, ettei Hannes miksikään herraksi enää meinannut. Vähän itkettyään Kerttu tuli Hanneksen eteen esiliinan kulmalla silmiään pyyhkien, niiasi ja pyysi anteeksi. No-no, sanoi Hannes. Kerttu muistaa vaan, ettei toisten enää... Kerttu saa nyt istua pallille, niin minä kerron Kertulle taas historiaa.

ei, ei, tietysti ei ole tekemisissä "katumuksen ja parannuksen" kanssa, kuten papit sanovat. Ei se ole sen kanssa tekemisissä. Niin, niin, minä juuri itse en voi kärsiä mitään uskontoja, minä No-no, no-no, kyllä sosialismi antaa tunnustuksen sentään uskonnollekin.

Onhan ne kaikki paperilapussa, jonka panit taskuusi." "Jaa, niin niin, täällä se on... Iltasella kun miehet tulevat työstä, niin anna puhdetöinä korjailla vanhoja ämpäreitä..." "Ole joutavoimatta, kuka se nyt lauvantai-iltana hämärätöitä. Alahan joutua, että kerkiät kylvyille takaisin." "No, no-no, kyllä minä... Vie Kaisa nuo likaiset vaatteet toiseen tupaan."