United States or Serbia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja niin aloin rukoilla. Sain käsiini pienen kirjasen, joka käsitteli itsesaastutusta. Ja tässä kirjasessa sana, ettei itsesaastutuksen paheesta voi löytyä muuta pelastusta kuin harras rukous. Aloin hakea tämmöistä pelastusta rukouksen avulla. Mutta ei rukouskaan minua auttanut eikä pelastanut.
Yleensä lukee näitä neuvoja mielihyvällä emmekä ensinkään ihmettele, että Juteini niitä painatti uuden painoksen, tahtoen niidenkin avulla sivistää maamiehiään, ollen jo mielestään tarpeeksi »vanha» heille opettajaksi, kuten nimimerkkikin kirjasen nimilehdessä ilmaisee.
Niinkuin jo ennen on esitetty, julkaisi Juteini jo vuonna 1816 aapisen alkuopetusta varten nimellä Lasten Kirja ja opettajalle ohjeeksi kirjasen: Lyhyt Neuwo Lapsen Opettajalle. Niillä näkyy olleen hyvä menekki, koska hän jo vuonna 1819 sai julkaista uuden laitoksen.
Hän oli taskustaan ottanut esille ainoastaan pienen, 12 x 8 cm kokoisen kirjasen, jonka kannella seisoi: Les Maximes d'Epictète. Siitä hän tuon tuostakin katseli punakynällä merkittyjä paikkoja, ja taas aina heitti kirjan takasin pöydälle. Pelkkiä jokapäiväisiä pikkusääntöjä, jotka hän muisti ulkoa!
Hän oli maailman touhussa sen unhottanut ja luuli nyt tästä nuhteen näkevänsä Paavon silmissä, vaikkei se kuulunutkaan sanoissa, sillä lempeät olivat Paavon sanat, kun hän kirjasen pois laski, lausuen: »Hilja, älä pahastu, vaikka sinua joskus olen moittinut, sillä sen vuoksi, että sinä olet minulle että olen sinun ystäväsi, senpä tähden sen tein.»
Veti hän miekan terävän Ja painoi itsensä läpi; Veri lähti vuotamaan, Kun väkevä virta käypi. Tästä mahtaa jokahinen Panna mielehensä, Kuin se tekee pahasti, Joka pettää ystävänsä. Morsiamen kuolo. Illalla istuttiin istumella, Murehest' ei mitänä tietty; Va rallalla ra, va ralla ralla ra, Murehst' ei mitänä tietty. Nuori mies sai sitte kirjasen, Ett' oli kultansa sairas; Va rahalla ra j. n. e.
Minä laskeusin ruohostoon ja otin kirjasen eteeni, mutta en ennättänyt lukea kahta sivuakaan, ja hän yhä vain tahrasi paperiansa; me aina vain keskustelimmekin, sen mukaan mitä minä ainakin voin päättää, jotenkin älykkäästi ja hienosti siitä, miten taitelian oli työskenteleminen, mitä hänen oli hylkääminen, mitä omistaminen itselleen, ja mikä merkitys hänellä oli meidän aikoinamme.
Hän sepusteli pienen kirjasen, jossa hän koki tyrkyttää aikalaistensa mieliin, kuinka välttämätöntä oli että Jerusalemi jälleen valloitettaisiin mohametilaisilta kristikunnalle. Ja valloituksella oli kiire, sillä 155 vuoden perästä häviäisi tämä matoinen maailma suuren vedenpaisumuksen kautta. Itse tahtoi hän Cristoforo Colombo valloitusretkeä johtaa.
Minä ostin tuon kirjasen kolmella kilakalla, mikä vastaa noin 15:tä penniä meillä, hillitsin naurunhaluani ja jatkoin äänetönnä ja hiljaisena matkaani linnalle. Tässä esiintyi enemmän taiteellisuutta, sievyyttä ja somuutta, kuin loistoa ja komeutta.
Kerran lahjoitti Risto hänelle pienen kirjasen, jonka hän itse oli kirjoittanut. Jaakko laittoi itselleen kohta komean kirjahyllyn, jolle hän asetti kirjasen ynnä pari muutakin kirjaa, joita hänellä oli.