United States or Guadeloupe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mieleni teki tappaa hänet vasaralla. "Minä hillitsin itseni Myrtian vuoksi. "Tämä valitti minulle, että vihattu sulhanen joudutti yhä innokkaammin häiden viettämistä. "Töin tuskin hän oli saanut holhoojansa pysymään alkuaan määrätyssä hääpäivässä. "Hänen vapauttaan rajoitettiin, hänen tekojaan vartioitiin yhä ankarammin.
Mutta minä hillitsin itseäni ja sanoin kohteliaasti: 'Pikku herraseni, suuret sanat eivät luita muserra; mutta jos te vielä milloinkaan Mrs Somers'ia kiusaatte, niin minä kannan teidät hänen puutarhaansa ja pistän teidät lammikkoon ja kutsun kokoon koko kylän väen katsomaan teidän kömpivän siitä ylös; ja minä te'en sen nyt, joll'ette pötki tiehenne.
Nyt oli jo aika luottaa itseenne. Crangier oli jäänyt seisomaan pimeään. Niin, sanoi hän hyvin hiljaa. Ja hän oli mennyt. Se mies tekee minut hulluksi, sanoin itsekseni. Ja minä hillitsin kasvonilmeeni ja tervehdin valaistusmiestä, joka oli alkanut askaroida pöytänsä ääressä, ja konemestaria ja regissööriä. Ensi-iltoina on aina jotakin kummallista heidän silmissään.
Sydämellisen tervehdykseni kanssa". Tämä liikutti minua niin, että pyysin ajomiestä tekemään hyvin ja antamaan minulle nenäliinani takaisin; mutta hän sanoi, että hänen mielestään minun oli parempi, jos olin ilman sitä; ja minä luulin, että todella niin oli; ja niin minä pyyhin silmiäni hiallani ja hillitsin itseni.
Samassa silmänräpäyksessä astui Harry Drake juuri ohitsemme, ja minä osoitin häntä kapteinille. Vilkas tuli leimahti kapteini Corsicanin silmissä, ja ruumiinsa oikein liikahti vihasta, jonka hillitsin. Niin, sanoi hän, onpa tosiaankin roiston muoto. Mutta minne menee hän? Amerikaan, kuten sanotaan, sattumukselta vaatimaan mitä ei tahdo työllä ansaita. Elleni raukka! mumisi kapteini.
Minulla oli ihan kielellä tulossa samat sanat hänestä, vaan kuitenkin hillitsin. "Minä vakuutan teille, että minä olen vain eksynyt matkailija. Nyt kun olen saanut vähän levähtää ja syödä, niin en enään tahdo olla rasitukseksenne." "Ette ole vähimmälläkään tavoin rasitukseksi ... parasta on, että jäätte tänne, sillä myrsky kiihtyy myötäänsä."
Rouva Kotonen auttoi äitiä väittäen: "Eihän täällä viitsisi enää ompeluseuraakaan pitää, jos Elli nyt yht'äkkiä menee." "No jäähän tänne Maiju", pisti Elli siihen nenäkkäästi. Minä hillitsin itseni ja väitin kademieliseksi tekeytyen: "No mitä minusta on sinuun verraten!... Sinua kun jumaloi koko Tohmajärvi."
Mutta paikka oli liian vaarallinen ryhtyäkseni harjoittamaan oikeutta mokoman isänmaansa unohtaneen viholliskätyrin kanssa. Hillitsin siis itseni nopeasti ja puhelin Matille mahdollisimman rauhallisesti: »Eipä sitä ole pitkään aikaan satuttu tapaamaankaan. Kuinkas siellä eukko ja kummipoika jaksavat? Mutta pitääpä lähettää vähän tuomisia... Varrohan tässä, niin käyn ostamassa pojalle vehnäpullaa».
Minut sidottiin ensin eräitten rattaiden perään, jossa sain haisevia heiniä pureksia nälissäni. Minulle eivät, näet, antaneet enää sen potkun jälkeen niin paljon kauroja kuin ennen. Siinäkö nyt minua käännettiin ja väännettiin, mikä jalkoja koetti, mikä suuta availi. Jo teki mieli purasemaan, mutta hillitsin kuitenkin itseni, onhan se sydän minullakin, niin hevonen kuin olenkin.
Minä annoin rukkaset. KERTTU: Rukkaset? Sinä! ALLI: Minä juuri. Minä sanoin: hyvin ikävää, maisteri KERTTU: Maisteri? ALLI: Lumme, mutta tällä kertaa te olette erehtynyt. Hän tuli niin onnettoman näköiseksi, että minä ihan olin nauruun purskahtaa. Mutta hillitsin minä sentään itseni. KERTTU: Jumalan kiitos! ALLI: Vai luulitko sinä, että minä olisin niin hullu ja tarttuisin ensimmäiseen koukkuun?