United States or Madagascar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mitenkä tälläiset lauseet olivat totta ja mikä se oikeastaan oli, joka tätä nykyä häntä huoletti, saamme heti tietää omista sanoistaan. Levottomin mielin kuin Jerusalemin suutari mittaili Jussi tupansa lattiaa. Mutta yht'äkkiään valistui synkkä muotonsa. Avaten oven, riensi hän pihalle, jossa matkailija hypäten rattailta teki tavallisen tervehdyksen.
Jos hän on poliisivakoja, niin saa hän kuolla. Silloin saatte Toussac käyttää peukaloanne. Vaan jos hän on vain viaton matkailija, joka onnettoman sattuman kautta on joutunut tänne ja mielettömän uteliaisuuden houkutuksesta joutunut pistämään nenänsä meidän asioihimme, niin silloin teidän tulee jättää hänet minulle."
"Olen eksynyt matkailija." "Ei tämä paikka houkuttele teitä jäämään tänne." "Minä olen uuvuksissa, jonka vuoksi ette voine kieltää minulta suojaa. Olen monet tunnit harhaillut suolla." "Näittekö ketään siellä?" kysyi hän kiihkoisesti. "En." "Vetäytykää vähän syrjään oven edestä. Tämä on autio paikka, ja ajat ovat rauhattomat, täytyy olla varovainen."
Nälkä vaati matkailijan majataloon, jossa kiiruhtaen söi päivällisensä ja sitte sukkelasti koskelle takaisin, ettei vaan jäisi näkemättä odotettua jäänlähtöä, jonka alkuhetki oli epätietoinen, sillä poissa oli kestikiivarin isäntä, ainoa mies, jonka sanottiin se ehkä tarkoin tietävän. Vielä monta tuntia pysyi matkailija paikallansa mutta, odotuksensa oli turha.
Jos sitä kiellettiin häneltä, niin hän löi ja löipä vielä tuntuvastikin sillä Jussilalla oli karhun voimat. Teillä pohjoisessa Suomessa, joilla vaan silloin tällöin joku matkailija näkyi kaukana toisistaan olevien asumusten välillä, olikin siihen aikaan varsinkin yksinäisen ihmisen vaarallinen kulkea.
Minulla oli ihan kielellä tulossa samat sanat hänestä, vaan kuitenkin hillitsin. "Minä vakuutan teille, että minä olen vain eksynyt matkailija. Nyt kun olen saanut vähän levähtää ja syödä, niin en enään tahdo olla rasitukseksenne." "Ette ole vähimmälläkään tavoin rasitukseksi ... parasta on, että jäätte tänne, sillä myrsky kiihtyy myötäänsä."
Englannissa saisi matkailija hiljaisessa maalaisravintolassakin kunnon aterian, lammaskyljyksen, höyryävän pienen teekeittiön, jossa hän itse saa valmistaa teensä, herkullista hilloa, tai kylmää kinkkua, hyvää leipää ja oivallista voita. Mutta mitä saa matkailija meidän amerikkalaisissa maakylissämme? Minkälaista on kahvi? minkälaista tee? entäs liha? ja ennen kaikkea voi?
Ihan ihmeellinen sattuma, että tämä kukkanen oli voinut kasvaa täällä ... yksinäisenä ... ja kuusisataa penikulmaa kotimaastansa! Kukkasilla on oma historiansa, vieläpä romaninsakin. Ja tämän tuo kunnon ukko nyt uusi itsellensä luullen kertovansa sen Mérautille. »Minkä luonnon ihmeen ja geologisen oikun kautta on tämä pikku matkailija voinut itää täällä Saint-Mandéssa ... tammen juurella?
Tarjotessaan niitä syötäviksi villi-ihminen lisääkin: "Syödä tätä, ei kuolla", jonka lauseen eräs leikillinen matkailija pakoitettuna tätä leipää nauttimaan selitti omalla tavallaan: "Ellei tämä tapa, ei mikään". Sanalla sanoen tätä alkuperäistä leipää sulattamaan kykenee vain eläimen tai villi-ihmisen vatsa.
Mitäkö tapahtunut, jatkoi kuivahko englantilainen pöydän päästä, neiti Tollin asettuessa paikoilleen. Nuori herra, arvattavasti matkailija, on yöllä ampunut itsensä alempana laaksossa. Se oli arvattavasti järkevä teko ja täysin oikeutettu. Olette siis Humen kannalla? Herra Hutzin älykkäät, harmaat silmät iskeytyivät englantilaiseen ja hänen sanansa putoilivat lyhyeen kuin vasaran iskut. Tietysti.