United States or Hong Kong ? Vote for the TOP Country of the Week !
Samassa silmänräpäyksessä astui Harry Drake juuri ohitsemme, ja minä osoitin häntä kapteinille. Vilkas tuli leimahti kapteini Corsicanin silmissä, ja ruumiinsa oikein liikahti vihasta, jonka hillitsin. Niin, sanoi hän, onpa tosiaankin roiston muoto. Mutta minne menee hän? Amerikaan, kuten sanotaan, sattumukselta vaatimaan mitä ei tahdo työllä ansaita. Elleni raukka! mumisi kapteini.
Ankaran ponnistuksen perästä virkosin kuitenkin kohta. Minä olin langennut polvilleni, nousin ylös ja katsahdin ympärilleni. Elleni nojasi Fabiania vasten. Harry Drake seisoi entiseen asentoonsa kivistyneenä, mutta kasvonsa olivat mustat. Oliko tuo onneton, jonka miekanterä veti salamaa puoleensa, kuoliaaksi lyöty?
Minä menin jälleen kannelle. Käveleväin joukossa en tavannut ystäviäni enkä tohtoria. Silloin pisti päähäni tutkia, missä osassa laivaa onneton Elleni oli salvattuna. Missä hytissä asui hän? Minne oli Harry Drake karkoittanut hänen? Minkälaiseen huostaan oli tämä onneton uskottuna, josta miehensä koko päivinä ei huolinut mitään?
Elleni oli mielipuoli, ja epäiltämättä oli mielikarvaus, epätoivo, hänen sydämessään kuoletettu rakkaus, kanssa-olo sen kelvottoman miehen kanssa, joka oli temmannut hänen Fabianilta pois, köyhyys, viheliäisyys ja häpeä murtanut hänen sielunsa! Kaikista näistä asioista puhelin Corsicanin kanssa seuraavana aamuna. Muuten emme epäilleet, että tämä nuori nainen oli se sama.
Se konna on päässyt tarkoituksensa perille; hän tunsi Fabianin, koko hänen entisen elämänsä ja rakkautensa. Kenties oli Elleni hulluudessaan ilmaissut hänelle salaiset ajatuksensa? Taikka eikö pikemmin Harry Drake ollut tuolta nuorelta vilpittömältä naiselta ennen heidän naimistaan saanut tietää kaikkia, mitä hän ei tuntenut sen nuoruuden-elämästä.
Hän! jupisi hän, mutta pudisti samalla päätänsä ja lisäsi: Mikä näön harhaus! Kapteini Corsican otti häntä kädestä kiinni. Tule Fabiani! tule sanoi hän ja vei onnettoman ystävänsä sieltä pois. Kahdeskymmenes luku. Corsican ja minä emme tainneet enää epäillä; se oli Elleni, Fabianin morsian, Harry Draken vaimo. Sallimus oli siis saattanut heidät kaikki samaan laivaan.
Palattuani rannalle, pääsi minulta ilon ja hämmästyksen huuto: Kapteini Corsican! Kapteini oli kuullut sanani ja tuli luokseni. Tekö täällä! huudahti hän. Olipa lysti jälleen nähdä teidät. Entäs Fabiani ja Elleni? Missä ne ovat? kysyin minä likistäen Corsicanin käsiä. Ne ovat täällä ja voivat mahdollisuuden mukaan hyvästi. Fabiani on iloa täynnä ja miltei hymähtelee.
Vaikka minulla ei ollut yhtään keinoa saada tietää kuka tämä nainen oli, niin en kumminkaan epäillyt, että se oli Elleni. Minä kuuntelin muutamia minuutia ja olin juuri pois lähtemäisilläni, kun kuulin jonkun kävelevän tuolla keskimmäisellä nelisnurkkaisella paikalla. Oliko se Harry Drake? Ellenin ja Fabianin vuoksi en tahtonut että hän minun tällä paikalla tapaisi.
Ja kuitenkin Elleni, siinä tilassa missä hän nyt on, tarvitsee semmoista miestä tuekseen kuin Fabiani on. Mutta, sanoin minä, seuratkoon siitä mitä hyvänsä, niin totisesti emme saata sekä Ellenin että Fabianin vuoksi suoda muuta kuin yhtä asiata, nimittäin että Harry Drake kaatuu. Oikeus on meidän puolellamme.
Oi ystäväni! huudahdin minä me tahdomme pelastaa hänen, mutta missä on Fabiani ja kihlattunsa? Katsokaa tuonne vastasi Corsican, ojentaen kätensä Niagaran rantaan päin. Kapteinin osoittamalla paikalla keksin nyt Fabianin, joka ei vielä ollut meitä nähnyt. Hän seisoi eräällä kalliolla, ja muutamia askelia hänen edessään istui Elleni liikkumattomana. Fabiani ei eroittanut silmiään hänestä.