United States or Dominica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niinpä me pojat poloiset Aina muita muistelemma, Jouvittelemma jotaki, Tuot emme tokahi'kana, Suuren surmoa Jumalan, Katomusta kaikkivallan, Kuin on luoja kuoletettu, Kaotettu kaikkivalta, Kun on hautahan hakattu, Pantu luoja painon alle. Pirulaiset piinattihin , Paha valta vaivattihin , Saan keihään kärellä, Tuhannen terällä miekan.
Minä vertasin näitä, tästä lähin jokapäiväisiksi kumppaneikseni määrätyltä noihin onnellisemman lapsuuteni kumppaneihin Steerforth'ista, Traddles'ista ja muista pojista puhumatta; minä tunsin, että toivoni päästä oppineeksi ja arvossa pidetyksi mieheksi oli kuoletettu rinnassani.
Sat' on miestä miekallista, Tuhat kilvenkantajoa, Pantu luojan paimeneksi, Kaikkivallan vartiaksi; Nuopa päivältä kysyvät, Anelevat auringolta: "Päivä armas aurinkoinen, Mitäpä sie tänne läksit?" Päivä taiten vastaeli, Armas aurinko saneli: "Läksin luota katsomahan, Likeltä tähystämähän, Kuin on luoja kuoletettu, Herra hautahan hakattu."
Oh, tuskin voitte aavistaa kuinka suuri syy minulla on olla kiitollinen teille, ikuisesti kiitollinen! Tuo äkkinäinen huuto, se katumus ja kammo itseäni kohtaan, jota se minussa herätti jota vielä lisäsi ne sanat, jotka seuraavana päivänä kuulin, saattoivat minua pelolla luopumaan 'lempisynnistäni'. Se oli käännekohta elämässäni. Siitä päivästä oli kevytmielinen seikkailija minussa kuoletettu.
Minä en sillä tarkoita rakkautta luontoon ja lauluun, joka ensin oli saattanut minua seikkailijaksi rupeamaan, vaan viha vakaihin tapoihin ja todelliseen työhön se oli kuoletettu. Minä en enää pitänyt ammattiani leikkinä, vaan käsitin sitä todenperäiseksi velvollisuudeksi.
Päivä taiten vastaeli: "Sekä näin, jotta kuulin; Poikasipa loi minunki, Loi hyville, ei pahoille, Aamulla ylenemähän, Illalla alenemahan, Yön aian lepeämähän, Päivän aian paistamahan. Jopa näinki poikuesi, Voi poloinen poiuttasi! Jo on poikasi poloinen Kaotettu, kuoletettu, Pantu luoja painon alle, Herra hautahan hakattu."
Elleni oli mielipuoli, ja epäiltämättä oli mielikarvaus, epätoivo, hänen sydämessään kuoletettu rakkaus, kanssa-olo sen kelvottoman miehen kanssa, joka oli temmannut hänen Fabianilta pois, köyhyys, viheliäisyys ja häpeä murtanut hänen sielunsa! Kaikista näistä asioista puhelin Corsicanin kanssa seuraavana aamuna. Muuten emme epäilleet, että tämä nuori nainen oli se sama.