United States or Burkina Faso ? Vote for the TOP Country of the Week !
KARIN. Ja Sylvi varmaan ei saanut unta koko yönä, vai kuinka? SYLVI. En saanutkaan. Mutta mistä sinä sen tiesit? KARIN. No arvasin siitä, kun olit niin suuttunut sieltä lähtiessäsi. Juoksit ulos pimeään yöhön, etkä malttanut edes odottaa miestäsi. ELIN. Niin, kuule, siitä syntyi hirmuinen melu. Kaikki ihmiset puhuivat sinusta ja muutamat luulivat, mutta elä vaan pahastu SYLVI. Mitä ne luulivat?
Mutta nyt jätän sinut hetkeksi yksin, jollet pahastu; sitten jatkamme. II. Kohtaus. Entiset. Rouva Turholm ja assessori Grasman tulevat sivuovesta. ASSESSORI. Peljästyttekö meitä, hyvä neiti? HANNA. En suinkaan, herra assessori, mutta minun täytyy rientää oppilaitteni luokse. ASSESSORI. Minä ihmettelen että neiti Sommar palaa noin terveenä seminarista.
Paronitar katseli meitä pitkään, kun näki minun herran seurassa tulevan, vaan huudahti, lähemmäksi jouduttuamme, iloisesti: »Paavo», mutta samassa, ikäänkuin hämmästyen omaa ääntänsä, hän punastui ja tuli kainosti enoa tervehtimään. Enoni sanoi: »Minun teki mieleni tulla sisarenityttären seurassa tänne luoksenne, ja toivon, ettei Hilja eikä täti siitä pahastu.»
Kotiin päästyään oli hän hyvin väsynyt ja laskeutui sohvalle. Niina istuutui hänen viereensä ja hänen silmistään näkyi, että hän oli itkenyt. "Lupaas, ett'et pahastu", sanoi hän, "mutta minulla on jotakin mielessä, jota minun täytyy puhua sinulle minä en voi kauempaa kantaa sitä yksinäni." "Mitä se sitte on, lapseni? Sano kohta, äläkä pelota minua noin!"
Toivoin, toivoin, kaduinkin jo, rukoilin yöllä, että hän olisi muuttanut mielensä, että olisi aamulla tavatessamme sanonut: »Elä nyt pahastu, mutta minä luulen, ettet sinä tule onnelliseksi minun kanssani.» Mutta kun minä kysyin: »Uskotko, että tulemme onnellisiksi?» niin sanoi: »Uskon, jos sinä kerran uskot.» Ja niin hän sanoo aina.
Tekin, jalo herra, kun olette jälleen ihan terve, voitte lähteä paluumatkalle kotimaahanne, ettekähän te siitä pahastu, että minä pyydän teitä lähtemään kohta, sillä näinä päivinä täytyy minunkin erään tärkeän kauppa-asian tähden lähteä pitkälle matkalle, eikä teidän siis enää sovi olla vieraana tässä talossa, jossa ei asujamina ole muita kuin nuori tyttö ja muutamia palvelijoita."
»Noh, älä pahastu sitte, kun minä nyt sanon, että minun vaimoni ei sovi olla piparkakunleipojan hoitajana. Jos olisin tietänyt tahtovasi siksi, silloin et ikänä olisi vaimonani ollut. Kenraalinna, Simssin kasvattitytär on minun vaimoni, vaan ei leipojan tyttö. Kaikki täällä sanoisivat, että paronitar on äitiänsä, leipojaa hoitamassa; ymmärrätkö nyt, että se on varsin sopimatonta.»
Serkkunsa Albin oli hänelle seurana, vaan hän oli niin harvapuheinen ja nureissansa, että kreivi Robert sen huomasi. Kuule serkku, sanoi hän Albinille, näen kyllä ajan tuntuvan sinusta pitkältä, vaikk'en siitä suinkaan pahastu. Mene ratsastamaan raittiisen ilmaan. Se virkistää sinua ja ehtoolla tulet ilomielisenä jälleen luokseni.
Suu kiinni, sinä, ja mene kammariisi! sanoi laamanni Juhana, mutta kun Hanna vielä viipyi, lepyttääkseen isäntäänsä ja puolustaakseen viattomuuttansa, lisäsi hän: Jos sinä olet syytön, niin älä pahastu kovia sanojani! Mutta mene nyt, sillä minä tahdon olla neidin kanssa kahdenkesken.
Vaan kaksoisveljeni, sinä joka olet paremman onnen osan täällä maailmassa saanut, sinä et suinkaan pahastu, jos pyydän, että Maissilta sen vähän hoidon saan, minkä vielä tarvitsen.» »Junnoseni, sen sinulle halusta suon. Mitä ikinä voimme tehdä iloksesi, sen halulla teemme.» »Minulla on kaikki, mitä haluan, kun saan nukkua omaisteni, rakastettuini suojassa ja saan hautani kotimaassani.»