United States or Antigua and Barbuda ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Minua pahoittaa, että olen pakoitettu puhumaan vakavasti kanssasi, tyttäreni, mutta sinä olet täysikasvuinen, Margreta, minkä seikan melkein voisi luulla sinun unohtaneesi, eikä ole soveliasta että sinä yksin käyskentelet nuoren herran kanssa; sinun tulee näyttäytyä omissa oloissasi olevaksi; anna Emilin ja hänen mennä ja jää sinä kotiin.
Oikeastaan ei vallasväki Blomros'illa ollut muuta palvelijaa kuin muuan matami, joka kävi siellä, siivoomassa, vettä kantamassa ja auttelemassa keittiössä, silloin kuin vallasväki nimittäin söi keittoruokaa, joka ei kuitenkaan aina tapahtunut. Ah, kuinka me olemme odottaneet tuota siunattua tippaista, sanoi rouva, Emilin sisään tullessa tarjottiminensa.
Hän oli niin iloinen; hän katseli pieniä lintuja, jotka nousivat niin korkealle ilmaan oi, suloista oli matkustaa; se kun saisi olla mukana; mutta seuraanhan minä tavallaan mukana, ajatteli hän; saanhan nähdä kaikki, jospa vaan toista kättä hänen kirjeittensä kautta. Kun Margreta oli astunut melkoisen matkan, kuului äkkiä Emilin rakas, hyvin tuttu ääni; samassa seisoikin hän hänen edessään.
"He ovat oivallisia, vilkkaita lapsia; tuo pieni tyttö on teidän näköisenne; me olemme jo hyvät ystävät," ja hän heilutti lasta ilmassa. Aurinko oli tuskin noussut seuraavana päivänä, kun Margreta hiljaa hiipi puutarhaan koppa käsivarrella ja veitsi kädessä; hän tahtoi hyvään aikaan ottaa kasviksia ja valmistaa Emilin tietämättä hänen mieliruokaansa aamiaiseksi.
Kello oli jo paljo, Emil saattoi kohta tulla, ja hän tahtoi ensin vähän pukeutua. Margreta ei ollut turhamielinen; hän ajatteli kuitenkin seistessään peilin edessä palmikoiden paksua, kiiltävää, vaaleanruskeata tukkaansa, että olisi hauskaa, jos hän Emilin mielestä oli kasvanut edukseen.
Ateria oli valmisna ja jokseenkin pian päättynyt, vaikka luutnantti asetettiin notariuksen ja rouvan väliin, sillä siinä oli paras paikka. Berndtsson johti puheen viisaasti musiikiin, ja rouva vakuutti, että Emili soittaisi aterian loputtua. Kävi niin. Vanha klaveeri avattiin ja notarius tomutti hiukan sitä, puhaltamalla kieliä, ja Emilin täytyi istuutua.
Berndtsson'in ajatukset olivat ainoastaan kiintyneet Emilin katoamiseen, niin että ystävän sanat laskeutuivat hänen sieluunsa kuni uinailevat jyvät kylväjän kädestä putoavat maahan, joka heti peittää ja piiloittaa heidät.
Hän tahtoi heti kääntyä takaisin, hyvä sanoma ei saattaisi tulla liian aikaiseen; Villiam nousi ja seurasi häntä. "Jumala kuuli rukoukseni," ajatteli Margreta; "mutta eikö ole kummallista? Ilo siitä, että voin tuoda apua, on kyllä suuri, vaan ei kuitenkaan niin suuri kuin ilo, jonka tunnen, kun ajattelen, että Emilin ystävä on niin hellätuntoinen, niin hyvä ja jalo."
Tukholmassa kesäkuulla. Hän vuoroin vaaleni kuni kuollut, vuoroin hehkui hän kuni suonet olisivat tahtoneet paukahtaa poikki. Kuitenkaan ei tässä tunteessa ollut vihaa Gyllensvingel'iä kohtaan, sillä ei tiikeriä vihata, vaikka kauhistutaan, kun hän on saavuttanut saaliinsa ja raatanut sen metsän syvyyteen. Sitävastoin kauhistui hän Emilin kohtaloa.
Sukkia hän kuitenkin kutoi sekä suurille että pienille; sitä taas ei Margreta olisi voinut tehdä. Useat kerrat päivässä kävi tuo sievä, siisti pikku rouva ympäri talossaan ja tarkasti, josko kaikki kävi niinkuin piti, ja onneton silloin se, joka oli ollut huolimaton! Vihdoinkin oli Emilin kamari kunnossa.