United States or Fiji ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja sen ohessa oli minun, muistan, tavattoman kummallista ajatella, oikeustossa itsekin istuessani, kuinka nuot vanhat, tylsät tuomarit ja tohtorit eivät olisi huolineet Dorasta, jos olisivat tunteneet hänet; kuinka he eivät olisi ihastuksesta menneet järjeltänsä, jos heille olisi tarjottu avioliittoa Doran kanssa; kuinka Dora olisi saanut laulaa ja soittaa tuolla taivaallisella gitarrilla, siksi kuin hän olisi saattanut minut hulluuden partaalle, eikä kuitenkaan olisi houkutellut yhtäkään näistä hitureista tuumaakaan pois heidän uraltaan!
Teot ovat nyt ainoat todistajat. Ja te teette hullutuksia. Jos se on hullutus, se on sitten niin suuri hullutus, ettei se enää ole korjattavissa. Kaikki on korjattavissa, lohdutti vapaaherra, Mutta olette oikeassa, että se on suuri hullutus. Liian suuri teidänlaiselle miehellenne. Te pitäisitte enemmän pikkuhullutuksista? Sellaisia voi suvaita vielä. Ennen avioliittoa? Mieluimmin ennen.
Siitä syntyi hirveä häväistyshälinä. Ei siinä kyllin, että isä hylkäsi poikansa eikä tahtonut senkoomin kuulla hänestä puhuttavankaan ja että sisar, kreivitär Louise, vanhan tapansa mukaan useita kertoja pyörtyi, hänen täytyi kaiken hyvän päälle vielä erota virastaan, sillä sellaisessa rykmentissä kuin Moskovan kaarti ei suvaittu siihen aikaan tuollaista avioliittoa.
Mutta hänen isänsä toivoi että hän olisi ollut koko päätä pitempi ja varustettu monta vertaa enemmillä luonnon lahjoilla, kuin hän todellakin oli. Olemme jo osoittaneet ettei Mari ensinkään halveksinut Severiniä. Päin vastoin piti hän häntä rakkaana ehkä rakkaampana kaikista. Ainoastaan Severinin isän tähden oli Mari kieltänyt Severinin ajattelemastakaan avioliittoa heidän keskensä.
«Jos niin olisi, Emelie, niin olisi elämä ala-arvoinen loistokohdissaankin. Oikein nimitettynä voisi sitä sanoa harhatoiveeksi. Mutta semmoinen se ei ole ja te olette kuvailleet avioliittoa halvimmassa eikä jaloimmassa muodossaan.
Ja kuitenkin Henrikiä epäillytti, että Johannes oli tarkoittanut avioliittoa, eikä hän puolestaan voinut nytkään semmoista kantaa hyväksyä.
MARI. Niin, kuinka voi onnellista avioliittoa toivoakaan, elleivät kihlatut ole täydesti vilpittömät toisiaan kohtaan? VILHO. Juuri samaa mieltä olen minäkin. Sinä olet siis aina ollut täydesti vilpitön minua kohtaan, Mariseni! MARI. Niin olen. En koskaan ole tahtonut tehdä itseäni paremmaksi kuin todenperään olenkaan. Mutta kuinka sinun laitasi on, Vilho?
Mutta Abelini, jolle minun oli tapana uskoa kaikki, mikä sydäntäni rasitti, ei hyväksynyt tätä arvelevaisuuttani, vaan todisti niin lujilla syillä tämän pelkoni mielettömyyden, että minä lopuksi katsoin arveluni turhaksi ja nain tytön. Tämän Magdaleenani kanssa olen minä nyt kuusi vuotta elänyt onnellista avioliittoa.
Kälyni on aina väittänyt, että minä halveksisin avioliittoa, mutta minä uskallan vakuuttaa itselläni olevan syvemmän käsityksen avioliiton pyhyydestä kuin hänellä, vaikkapa itse olenkin jäänyt vanhaksipiiaksi. Vaikkapa miehesi olisi minulle miten vastenmielinen tahansa, niin olen minä kuitenkin hänen puolellaan ja kirjoitan tänään hänelle ilmoittaakseni hänelle sinun täällä-olosi.
Mihin hänet seuraava "uusi käsky" jo vuoden päästä oli kutsuva, sitä ei Mérimée varmaankaan osannut aavistaakaan. Jo ennen kuin Louis Napoleon, suuren setänsä esimerkin mukaan, yleistä kansanäänestystä käyttämällä huudatti itsensä Napoleon III:ksi, Ranskan valtakunnan keisariksi, oli hän ruvennut miettimään sopivaa avioliittoa hallitsijasuvun jatkumistakin varten.