United States or Equatorial Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei, ei, minä elän ja kuolen aivan halpana olentona; kauneus ja rakkaus ja maine ja mahtavat työt, naisten hymyt ja miesten katseet ja tuo jalostuttava oman arvon tieto ja koko tuon suuria tuottavan innon vinheä virta nämät eivät ole minua varten ja minä, Alroy, pyhien kuningasten jälkeinen, jonka sielu himoitsee valtaa, minä seison täällä turhaan kädelläni tavoittaen kadonnutta valtikkaani, häpeän-alaisena orjana!
DARNLEY. Minä en tarvitse mitään. TAYLOR. Pitääkö minun mennä? DARNLEY. Ei, laula minulle soita mutta hiljaa! TAYLOR. Oi, minä tiedän laulun, joka minusta on mieluisin. Kaikk' ilot, mitkä täällä saat, Ne murhein maksetaan. Jos monta saatkin, tiedä se, Ne velaks' ovat vaan. Koht' tulee suruhetkikin Ja sydän huokailee; Se maksaa hymyt korkoineen Ja toivo murenee.
MENELAUS. Mitä kuuluu, mitä? ACHILLES. Haa! Mua pilkkaako se sarvipää? AJAX. Patroclus, mitä kuuluu? ACHILLES. Huoment', Ajax! AJAX. Häh? ACHILLES. Huomenta! AJAX. Ja päivää päälliseksi! ACHILLES. Tää mitä on? Achillest' eivät tunne? PATROCLUS. Niin vierait' ovat! Ennen pokkuroivat Ja hymyt etukäteen laittoivat, Achilleen eteen nöyristyen, niinkuin Luo pyhän alttarin ois ryömineet.
"Sairasvuodetten ääressä minä näin ne kiitolliset silmäykset, joilla heidän sääliväisyyttänsä vastaan-otettiin, ne värisevien huulten hymyt, joita heidän huolensa synnyttivät, ja he kävivät minulle rakkaiksi ja kalliiksi.
"Minä pyydän sinua vastapäin muistamaan, että olet joutunut rosvojen luolaan. Paljon ihmisiä löytyy, jotka ainoastaan laskevat leikkiä jälitellyillä jääsydämillä. Niinpä esim. mamman pikku hymyt hänelle itselle ja muille ovat yhtä harmittomat kuin kissanpojan harppaukset.
Tämän ajatuksen on laskeuduttava meidän elämäämme ja siinä muututtava sen perusolemukseksi. Ei tässä ole kysymys mistään surullisuudesta. Pienet ilot, pienet hymyt ja suuret kyyneleet, kaikilla niillä on sama ulottuvaisuus paikassa ja ajassa. Voit leikkiä elämässäsi yhtä viattomana »kuin lapsi kuolinvuoteen ääressä», eikä itkeminen ole mitään välttämätöntä.
Muut kalliit muistan, hymyt nään, ne väikkyy, katoo hämärään kuin rinnan huokaus. Ma olin linnan valtias. Mut olin liian onnekas, maan lapsi heikko vain. En onneani kestänyt, pois muistoihini hautaan nyt sen viime maljassain. Pois aarteen juon, min elo soi, en sitä muille jakaa voi, sit' yksin juhlin näin. Yö ympärillä heläjää ja malja kallis kimmeltää mun, köyhän, kädessäin.
He peittivät sen permannon matoilla ja koettivat kaikki kilvan tiedustella, mitä hänen mielensä teki. Schirenen lempeät sanat ja kehoittavat hymyt virittivät samalla heidän ahkeruuttansa ja keksiväisyyttänsä. He tottuivat pian kovaan, mutta eriskummaiseen elämänlaatuunsa. Sen outous miellytti heitä.
Suru häll' oli, vaikkakin huulillaan hymyt pilkahti petteliäät; suri urhojen huolta hän, nauroi, vaan oli kosteat poskipäät. Nuor' ratsumies, kun hän hääri noin, nyt luo tuli, teikaroi, tuli kohti korskein katsannoin, ja röyhkeys äänessä soi. »Hoi, viinaa!» huusi hän, »hätää ei, tää poika se kustantaa. Tään kukkaron helkettä kuules, hei! Ja veikkoja kyllä saa!»
MACBETH. Nyt täysi miehen asu joutuun ylle! Salissa sitten yhdytään. KAIKKI. Hyv' on! MALCOLM. Mit' aiot? Hyv' ei ole tänne jäädä. Surua teeskellä on viekkaan helppo. Ma lähden Englantiin. DONALBAIN. Min' Irlantiin. On ero turvaks kummallenkin meille. Tääll' ovat hymyt tikareita täynnä, Ja verisin on veriheimolainen. MALCOLM. Tuo murhan nuoli, joka ammuttiin, On vielä lennossansa.