United States or Kenya ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vienosti vedet välkkyy, on taivas sumuton, ja metsät vehreässä on juhlaverhossaan, ja vakavina vaarat nostaapi rintojaan. Ja uutta ihastusta vaan nousee mielehen, kun venhe viilettääpi välitse niemien, ja joka salmen suulla meit' yhä tervehtää taas uudet rannat, saaret oi, hausk' on retki tää! Me airokkahat, kelvot olkaamme soutajat: pois joukostamme veltot ja turhan-kiskojat!
"Kantakaamme kohtalomme jalosti, älkäämme pikkumaisuuksilla katkeroittako toistemme elämää. "Minun täytyi tarttua käteesi sydämesi pysyy vapaana. "Tiedän, ettet rakasta minua. Sinä et voi etkä saakaan rakastaa minua. "Mutta usko minua. Sydämeni on rehellinen ja sinä tulet aina pitämään arvossa miestä, jonka kanssa ja'at kruunun. "Olkaamme hyvät ystävät, goottien kuningatar!"
Kun hyvä Luoja on suonut meille näinkin paljon hyvää talven mukana, olkaamme tyytyväiset ja kiitolliset, vaikka talvi joskus ankaraltakin tuntuu. Onhan lämpimillä kesämailla taas omat haittansa, joista me raittiin Pohjolan asukkaat emme mitään tiedä. "Ei mene kesä vesittä, eikä talvi pakkasitta." Lumisateella.
Mitä te sillä tarkoitatte, neiti? Ei, älköön kumpikaan saattako toistansa onnellisemmaksi tahi onnettomammaksi. Niin vaalii tosi rakkaus! Uskon teitä, herra majuri, ja teillä on liian paljon kunniaa voidaksenne käsittää väärin rakkautta. v. Ivaatteko, hyvä neiti? Kas tässä! Ottakaa takaisin sormus, jonka annoitte minulle uskollisuuden merkiksi. Olkaamme kuin emme olisi tunteneet toisiamme! v.
"Sanokaamme 'hyvää yötä', poikaseni", lausui gentlemani, kun hän oli notkistanut päätänsä minä näin hänen tekevän sen! äitini pikkuisen hansikan puoleen. "Hyvää yötä!" sanoin minä. "No, olkaamme parhaat ystävät mailmassa!" lausui gentlemani nauraen. "Pudistakaamme kättä!" Minun oikea käteni oli äitini vasemmassa kädessä; minä siis tarjosin hänelle toista.
Niin voi hän koota voimia sitä kestääkseen. »Nouse, Regina», sanoi hän lempeästi. »Olkaamme iloiset, ja älä ajattele tulevaisuutta.» Sitten kulkivat he rinnatusten hämärän puiston lävitse, jonka sirosti hiekotetut polut kiemurtelivat kuin kimaltavat purot viheriän nurmen keskitse.
Jos nyt vanhemmat tulevat, mitä he vainen ajattelevatkaan? Emma, tehkäämme sovinto! Sovinto? ALFRED. On hassua meiltä, että tällä tavalla kulutamme kauniin aamumme. Nytkö vasta sen huomaat? ALFRED. Niinpä vainen, lähestyn sinua ensiksi. Olkaamme ystäviä. Että noin voit kiusata minua! Ja nyt sanot sinä minun tähteni nuo sanat? Miten? Sinä vaadit vielä...? ALFRED. Sanotko siis? Mutta, Alfred...
KERTTU: Te tulette minun sisartani tapaamaan? GRANSKOG: Niin. Eräs vähäpätöinen seikka KERTTU: antaa teille tilaisuuden tunkeutua tähän taloon. Te olette taitava mies, arkkitehti Granskog. GRANSKOG: Jahah, te alatte imarrella, rakas kälyni. Minulla on siis syytä olla varoillani. KERTTU: Ei ollenkaan. Olemmehan me ystäviä. Olkaamme siis suorat. GRANSKOG: Se miellyttää minua.
Asessori vaikeni. "Hyvä asessori," alkoi Annette murtavalla tyvenyydellä, "olkaamme rehellisiä toisiamme kohtaan. Te tahdotte omistaa minun rakkaudetta, taipumuksetta; te tahdotte valtaanne ainoastaan minun itseni ja omaisuuteni..." "Ei, ei niin, ei niin..."
Ei meillä kenelläkään ole isoja toivon aiheita, mainii hän, mutta rakastakaamme toisiamme ja olkaamme kärsivälliset.