United States or India ? Vote for the TOP Country of the Week !
Saunderson nuorempi kuunteli näitä nuhtelevia sanoja sacro digno silentio, suu auki ja tuijottavin silmin. Hän oli niinkuin lapsi, jota hoitaja on kovasti huiskuttanut ja joka tämän toimen kautta on joutunut niin hämillensä, ettei tiedä onko se vahingoittunut vai ei.
"Siksi, että minulla siellä on sukulainen, joka on kauppias ja on luvannut minulle paikan konttoorissaan, jos vaan ukko siihen suostuisi. Ja Manchester hallitsee Englantia." "Mr Bob Saunderson, minä lupaan tehdä minkä voin teidän toiveidenne hyväksi.
"Te olette naineet kauppiaan tyttären, ja minä olen vakuutettu siitä, että teidän vaimonne isän isä ja isän iso-isä olivat kauppiaita. Nyt on tunnettu asia, että enimmät pojat ovat äitiinsä, ja sentähden Mr Saunderson nuorempi on sukuunsa kehruupuolella, ja tulee maailmaan neliskulmaisena pulikkana, joka sopii ainoastaan neliskulmaiseen reikään.
Tytöt olivat jo menneet omaan huoneesensa, mutta Mrs Saunderson oli vielä ylhäällä, viedäksensä vierasta vieraskammariin pieneen kauniisen huoneesen, joka kaksikymmentä kaksi vuotta sitten oli huonekaluilla varustettu, kun arentimies nai; se oli tapahtunut Mrs Saundersonin äidin kustannuksella, sillä hän aikoi asua siinä, kun hän tuli heille käymään.
"Niin, Squire Travers; hän on korkea aatelismies ja sanotaan olevan hyvin rikas. Mutta hänen tilansa on ison matkaa kylästä. Te voitte saada sitä nähdä, jos viivytte täällä, sillä hän pitää lauantaina elonjuhlan, ja Mr Saunderson kaikkein torppariensa kanssa menee sinne. Siellä on kaunis puisto, ja Miss Travers'ia kyllä kannattaa nähdä.
"Minä pelkään, että minun täytyy antaa Thomas Bowles'ille selkään." Viisi minuuttia myöhemmin hän nukkui. Seuraavana päivänä heinänteko oli lopetettu, ja oli jo aloitettu panna heiniä pieleksiin. Kenelm teki tehtävänsä nyt yhtä kunnollisesti kun edellisenä päivänä, jolloin Mr Saunderson oli häntä siitä kiittänyt.
Arentimies ja hänen vieraansa lähtivät kyökistä ja menivät karjapihaan. "Te olette vento vieras näillä seuduilla?" "Niin olen." "Te ette edes nimeäni tunne?" "En, paitsi että kuulin vaimonne nimittävän teitä Johniksi." "Minun nimeni on John Saunderson." "Vai niin! Te olette siis pohjoisesta? Sentähden olette niin taitava ja viisas.
Mutta otaksukaa, että paimenkoira yhtyisi lintukoiran kanssa, oletteko silloin varma siitä, että sen pojasta ennen tulee lintukoira kuin paimenkoira?" Mr Saunderson pani taas tupakkaa piippuunsa, mutta jätti nyt toimensa kesken ja kynsi päätänsä. "Te olette yhdistänyt lajin," jatkoi Kenelm.
Mr Saunderson ja Kenelm istuivat lehtimajassa; edellinen ryypiskeli groggiansa ja tupakoi jälkimäinen katseli kesä-illan taivasta totisella, mutta hajamielisellä silmäyksellä, ikäänkuin koettaisi hän lukea linnunradan tähtiä. "No!" sanoi Mr Saunderson, joka juuri oli päättänyt väitteen toteennäyttämisen; "ymmärrättekö nyt asian?" "Minä en ensinkään.
Piakkoin lopetamme työmme päivällistä syödäksemme, ja Mrs Saunderson on pistänyt lakkarini täyteen hyviä voileipiä, joissa on liha päällä; minä jakaisin mielelläni ne teidän kanssanne, jos teillä ei ole mitään vastaan syödä päivällistä täällä minun kanssani sen sijaan, että menette kotia." Tyttö oli kahdella päällä ja pudisti päätänsä merkiksi ettei ehdotus ollut hänelle mieleen.