United States or Croatia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Kaulani on kuin kuristuksissa, penäyksiä minulle, joka olen ollut äitinä hänelle, sekö on kiitos?" Hän kuitenkin pian toipui ja maltti mielensä. "Muutenhan tämä on varsin ilahduttava tapaus, varsin ilahduttava, mutta mikähän oli silmiäni soaissut?" hän loi ihastelevan katseen neiti Schwalbeen. Sill'aikaa kulkivat nuoret hitaasti kuusiston läpi, he kulkivat hitaasti käsi kädessä.
Hän tunsi ainoastaan suurta tyhjyyttä koko ruumiissaan, aivan kuin liha, veri ja luut olisivat sulaneet ihon alta pois, ja kosketellessaan esineitä huomasi hän sormiensa kovin vapisevan. Hän toipui oikein vasta kirkossa alttarin edessä seisoessaan. Naimisissa! Hän oli siis naimisissa! Kaikki, mitä aamun koitosta asti oli tapahtunut, tuntui hänestä unelta, oikealta unelta.
Mutta hän toipui pian, meni Galatealle viitaten vuoteensa luo, otti päänalaiselta rutistuneen murattiseppeleen ja antoi sen vanhukselle. "Lähetä tämä Aniciukselle", kuiskasi hän vanhukselle. "Erigone, koristeeni!"
Aigan ja Belisariuksen hevosenhoitaja Valentinus nostivat herransa hevosen selkään. Tämä toipui pian huumauksestaan ja kohotti turhaan päällikönsauvansa ja kehoitushuutonsa. Miehet eivät kuulleet tai eivät tahtoneet kuulla. Turhaan hän iski pakenevia kuoliaaksi. Aallon tavoin vetäisi joukko hänet mukaansa ja vei hänet leiriin. Täällä hän sai vielä kerran pysähdytetyksi gootit lujan portin avulla.
Niin paljo onnettomuutta yhtä haavaa siitä olisi jokainen toinen vaimo-ihminen käynyt neuvottomaksi. Mutta matami Manon toipui pian hämmästyksestään. "No onni vielä, että itse näin hänen rikoksensa!" huusi hän. "Käräjiin vedän hänet! Hänen pitää minulle kullallansa punnitseman ruukut ja akkunat! Siitä saat kelpo huomenlahjan, Marietta!" Mutta Marietta toi sisään särkyneen ruukun.
Maria Hansenin lapsi toipui; mutta tauti oli vienyt sitä kuukausia taaksepäin. Sen katse oli tylsä ja epävarma, eikä se osoittanut ilon merkkiä, kuin äiti leikitteli sen kanssa. Mutta muuanna päivänä, kuin Knut lähestyi taloa tavanmukaisella käynnillään, tuli Kurt Stubb juosten häntä vastaan läähättäen kuin valaskala. Huolimatta kadullaolijoista huusi hän hattuaan heiluttaen: »Hurraa!
Mutta tämä muhku oli sisällä eikä pinnassa. Ja sitä alkoi särkeä ja kivistää paljon pahemmin kuin hartioille kasaantunutta; se pyrki puskemaan ulos, mutta ei päässyt. Sitä pakotti kuin jonkinlaista syöpää. Hän ei virkkanut mitään. Hän vain ähkäili itsekseen... Katseli salaa Nelmaa. Hän oli tehnyt Nelmalle pahaa. Niin, tuntui kuin hän olisi tehnyt jonkin rikoksen. Meni päiviä. Nelma toipui.
Anna Leena jäi seisomaan ja katsoi hänen peräänsä, kunnes häntä ei enää näkynyt. Silloin vaipui hän lavitsalle ja rupesi katkerasti itkemään. Pian toipui hän jälleen, mutta toisti Antin sanat: "Sinutta en voi elää!" "Ehkäpä se on tottakin", virkki hän itsekseen; "hänen kanssaan ja hänen luonaan voisin olla niin onnellinen, niin onnellinen... Mutta mitäs tuota ajattelenkaan?
Mutta kun nyt lapsi itse kieltäytyi, niin toipui hän tunteistaan ja kaikki tuli nyt hänelle selväksi; senpä vuoksi hän tavallansa helpoitettuna suostui luopumaan aikeestansa. Hän oli sydämmensä tyydyttänyt yrityksen aikomisella, ja nyt, kun esteitä ilmautui, tunsi hän jonkinlaisen mielihyvän siitä, että se jäi sikseen, hänen itsensä ottamatta sanaansa takaisin.
Yleensä oli hän sekä älyllisesti että siveellisesti kovin takapajulla oleva mies. Gratshevskin kuoleman johdosta sai hän Petrovilta semmoiset ripit, että siinä heti sai halvauksen. Siitä hän jälkeenpäin kyllä toipui, mutta palvelusuransa oli lopussa ja hän sai siirtyä eläkkeelle.