United States or Croatia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Puute ja nälkä tulivat yleisiksi. Ja he päättelivät, että siihen kaikkeen olivat koneet syynä. Siksipä he alkoivat särkeä koneita. Mutta he eivät tietystikään onnistuneet tuossa peräti typerässä yrityksessä. »Te ette ole ottaneet oppiaksenne heidän esimerkistään. Puolitoista sataa vuotta myöhemmin te hyökkäätte särkemään koneita.
Hän lohdutti häntä lempein, hellin sanoin, pyyhki kyyneleet hänen silmistään eikä jättänyt häntä, ennenkuin äiti oli väsyneet silmänsä levolliseen uneen ummistanut. Sitten meni hän huoneeseen takaisin, istuutui autuaallisen isänsä hengettömän ruumiin viereen, eikä enää pidättänyt tuskan tunteitaan, jotka olivat hänen rintansa särkeä.
BONIFACIUS. Pois tieltä, hameet! MARIANA. Pois itse, sinä tulipunanen saatana! BONIFACIUS. Tyttö! MAURA. Käy kutsumaan muori Kunigundaa. PATRIK. Kas sitä nenäkästä tyttöä. Hai djai! BONIFACIUS. Saakoot ämmät ensin, herra kapteeni. Olkoon se käskynne, ja kohta pitää pläikymän. He ovat vankejamme; antakaat pläikyä. PATRIK. Pois se! Sankarin tulee suojella tätä heikkoa astiaa, vaan ei sitä särkeä.
Niin salaperäisistä ihmisistä, kuin tämän talon asukkaat olivat olleet, voi aivan hyvin uskoa, että he olivat laittaneet lukonkin semmoiseksi, että heidän salaisuutensa jos heillä oli mikään salaisuus säilytettävänä oli yhteydessä lukon kanssa. En ainakaan vielä tahtonut sitä särkeä. Perjantai-iltapäivän ja koko lauantain käytin turhiin yrityksiin lukon avaamiseksi.
Johannes, hän tahtoo särkeä meidän välimme. JOHANNES. Mutta siinä hän ei onnistu. Ei kuuna kullan valkeana. ANNA LIISA. Kun vaan sinä pysyisit lujana, Johannes. Ettet hylkää minua, tuli mitä tuli. JOHANNES. Minäkö hylkäisin sinut? Ja Mikon juonien tähden? Jopa jo! ANNA LIISA. Voi, jos uskaltaisin luottaa siihen, ettet sinä tee minusta eroa! Ettet sinä missään tapauksessa tee minusta eroa!
Vähän hetken perästä keskeytettiin vaiti-olo kirkon kolmelta kellolta, jotka yhtä haavaa rupesivat soimaan joulujuhlalle. Kirkkoherran rouva sanoi nyt "Sentään tuleeki minun ikävä, koska en enään saa kuulla näitä kelloja!" Kirkkoherra ei vastannut siihen; hän meni ääneti akkunan oheen istumaan ja siellä puhui hän äänehköön itseksensä: "Tottumisen voima on suuri ja vaikea on sitä särkeä.
"Se on kummittelemista, se on linnan haltijan tahi haltijatttaren laulu", sanoi eräs wanginwartija, "minä olen kuullut sitä usein sydänyön aikana, ja silloin on aina jotakin onnettomuutta ollut tulossa." Muutamat tahtoiwat särkeä owen, waan toiset sen kielsiwät. Wiimeinkin päätettiin owi awata.
Nyt tahtoi hän särkeä tämän pienen rajan, joka eroittaa elämän ja ijäisyyden. Mitä oli siellä odottelevana, oliko elämä yhtä kitsas kuin täällä, vai oliko paljoa kitsaampi. Niin, olipa kumpi tahansa, saihan sen toki alusta alkaa. Näin mietiskeli hän.
Ei silti, että maidossa olisi vikaa, sitä hänellä on enemmän kuin tarvitseekaan. Mutta sellaista äkäpussia kuin hän, ei ole vielä koskaan nähty, aina on hän kiukkuinen ja hävytön, paukuttelee ovia ja uhkaa särkeä kaikki, jos häntä vähänkin vastustaa. Ja sitten juo hän kuin sika!"
Salli minun nähdä sinut, kuule minua ja minä häviän iäksi, jos niin tahdot. En aikonut sinulle niin nopeasti rakkauttani tunnustaa. Mutta ne sanat ovat särkeä sydämeni, niiden täytyy päästä ulos. Ota vastaan siis minun kunnioitukseni ja valani. Me tapaamme toisemme Pallaan alttarilla; emmekö kohtaa toisiamme sitä ennen vieläkin vanhemman alttarin edessä? »Kaunis, ihana Ione!