United States or Nicaragua ? Vote for the TOP Country of the Week !
Olin jälleen joutunut yhtä neuvottomaksi toimeentulostani, kuin ennenkin. Toivottomuus mursi mieleni katkeriin kyyneleihin. Kun ei näyttänyt enää olevan mitään keinoa rakentaakseni "lihaa käsivarrekseni", päätin kokonaan antautua Jumalan haltuun. Mutta varsin suuri oli taitamattomuuteni siinä asiassa.
Niin paljo onnettomuutta yhtä haavaa siitä olisi jokainen toinen vaimo-ihminen käynyt neuvottomaksi. Mutta matami Manon toipui pian hämmästyksestään. "No onni vielä, että itse näin hänen rikoksensa!" huusi hän. "Käräjiin vedän hänet! Hänen pitää minulle kullallansa punnitseman ruukut ja akkunat! Siitä saat kelpo huomenlahjan, Marietta!" Mutta Marietta toi sisään särkyneen ruukun.
Ovi oli hyvin vahva, lukko tavattoman luja; puuseppä sanoi, että siinä olisi paljon vaivaa ja että siitä koituisi melkoinen vahinko, jos ovi täytyisi avata murtamalla, ja lukkoseppä oli melkein joutua neuvottomaksi. Viimemainittu oli kuitenkin hyvin kätevä mies, ja tehtyään kaksi tuntia kovasti työtä onnistuikin hänen todella saada ovi auki. E-kirjaimella merkitty lasikaappi ei ollut lukossa.
Olisiko se tarpeellista minun tulla? Sinä nyt suotta heittäyt noin ymmärtämättömäksi, vaikka olet rippikoulun käynyt aikaihminen, nuhteli Esa, vaikk'ei se kuitenkaan ollut todellista torumista, sen näki hänen myhäilevistä kasvojensa liikkeistä. Ensi kerran tunsi Viija joutuvansa neuvottomaksi setänsä kanssa puhellessa, ja päästäkseen muihin asioihin sanoi: Tulkaa jo setä huoneeseen istumaan.
"Kyllähän toki itsekin ymmärtänet, etpä sinä tavallisesti jää neuvottomaksi, ja voithan sitä paitsi pian tavata ukko Pekkalaisenkin." "No, niinkuin sanot, Niila, parasta kaiketi on mennä hänen luokseen, jollet sinä voi antaa minulle hyvää neuvoa. Käydään metsään istumaan, niin saat kuulla, miten asia on."
Mutta mitä minun oli nyt tehtävä? Harvoin olen elämäni varrella tuntenut itseäni niin neuvottomaksi ja avuttomaksi kuin tätä kysymystä harkitessani. Jos olisi ollut hitunenkaan toivon mahdollisuutta päästä lemmittyni jäljille, en olisi hetkeäkään empinyt lähteä seurailemaan häntä vaikka Venäjän toiseen ääreen ja panna oma elämäni alttiiksi pelastaakseni hänet orjuudesta.
Vihdoinkin kävi Metsendoren keisari neuvottomaksi, kutsui kokoon ministerinsä ja puhui heille näin: "Onneton taistelu on kanssa jumalien luottamusmiesten, heitä ei konsanaan voita taistelun vimmassa kenkään; sankarten urheitten kanssa on turha iskuja vaihtaa. Lausukaat mielenne te, mua neuvokaat hyvästi, te miehet."
Esa arveli: Jospa se tulee sinne latoon, niin sitte ei ole minne pääsee pakoon. Jouduttiin neuvottomaksi. Tie tuntui nousseen pystyyn, ja heidän piti saada ärjäistä härällä. Mutta vihdoin hoksasi Esa: Nyt minä tiedän: noustaan salvainta myöten ladon katolle ja sieltä ärjäistään niin jotta se kuuluu! Vastaan sanomatta seurasi toinen neuvoa. Varovasti hiipivät he ladon luo ja kiipesivät katolle.
Nyt kun toivottu hetki jo oli niin lähellä, tuntui hänestä ihan kummalliselta, että nuori, kaunis tyttö oli seuraava häntä kotiin hänen huoneihinsa, eikä koskaan enää sieltä lähtevä. Hän joutui äkisti aivan neuvottomaksi eikä uskaltanut katsoakaan häneen; ja kun vähän matkan päästä rupesi näkymään keltainen savupiippu ynnä pumpuntanko, alkoi hänen sydämmensä tykkiä kovasti.
No, ei mitään kohteliaisuuksia, pyydän... Tein ainoastaan velvollisuuteni ... mutta puhuaksemme nyt jostain hauskemmasta asiasta niin... Se minua ainoastaan kummastutti, keskeytti hänet Albert, kun tapasin hänet ja herra luutnantin melkein aikeissa ryhtyä kaksintaisteluun. Luutnantti punastui, mutta ei jäänyt kuitenkaan neuvottomaksi.