United States or Indonesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuo keskustelu jätti syvät jäljet mieleeni; vaan olin kahdella päällä ilmoittaisinko kuka olin vai poistuisinko tuntemattomana ja outona. Lopulta tein päätökseni, pyysin paperia ja kynää sekä kirjoitin nämät sanat "Teidänkin, vanhat ystäväni, on tänään parempi olla kuin siihen aikaan, ja jos kärsinkin, niin on se sovintona siitä mitä olen rikkonut."
Miks' en mä suosis? häntä rakastan Viel' enemmän kuin omaa vaimoani. Ah! kamala pääs' sana huuliltani! Minulla vaimo? Sit' en tunnusta, En itselleni! täydyn, perhana. Mut muille en, en vaikka poltettais Mun sydämmeni sit' en tunnustais. Suus kiinni, sydän! Miks' en outona Voi täältä kotkan lailla kaapata Sen linnun, josta lihavamp' on paisti Vaan kenraalimme! jos sen korville Kajahtaa näistä.
Tupaan talvis-iltan' astui poika outona kuin metsän lieto lintu, eksyessään ihmis-asunnoille; pää se paistoi lakin haljenteista, kengän lumist' esiin pisti varvas, rinta paljas nutun riepaleista. Ken ja mistä? Kysy: ken ja mistä, rikkahalta, joll' on isä, koti.
Kuinka saatatte toivoa, että se kerran antaisi teidän johtaa ja vallita itseään, kun sanotaan sitten, että Ole huoletta. Kaiken tämän olen tarkoin ajatellut; mutta siitä ei ole hätää. Hänen asiansa tähän maahan on salaisuus; siksi saapui hän tuntemattomana Trondhjemiin; ja yhtä outona ja tuntemattomana hän myöskin tahtoo vierailla
KULLERVO. Jäivät rannalle molemmat, Verkkoja levittelevät, Suutuksissa, myrryksissä, Kun en tarponut hyvästi! ARMI. Etkö tarponut hyvästi? KULLERVO. En osannut. ARMI. Viel' opitkin. Työ on neuvova tekijän. Kiitos pilvien pitäjän, Ett' on Kullervo kotona, Poikani komea, pulska! Vaikka vartomatta saavuit, Outona kuin kiertolainen, Niin sydämmessäni tunne Sinut aavisti omaksi.
Sekö sekö katala rosvo lenkosääri teki sinulle väkivaltaa? Se! kiihoitti Marja. Sinulle, joka joka kun ei ole ketään semmoista kuin sinä koko maailmassa. Sinulle teki uskalsi? Näkyi uskaltavan. Tekikö useinkin? karjaisi Juha. Marja käännähti. Nyt häntä peloitti. Ei koskaan hän ollut nähnyt Juhaa semmoisena, niin kaameana, outona. Sano, tekikö usein?
Minusta näytti siltä, kuin äitiäni olisi surettanut, kun hän näki minun seisovan huoneessa niin pelästyneenä ja outona, ja kun nyt hiivin yhden tuolin luo, seurasi hän luullakseni minua silmillänsä, jotka olivat vielä enemmän surulliset sen tähden kenties, että hän kaipasi jotakin vapautta lapsellisissa askelissani mutta tuota sanaa ei lausuttu ja aika sen lausumiseen oli mennyt.
Tappoi naisen naurusuisen miekalla tuliterällä Pyhä Yrjänä ylinkä, kukka kaiken ristikunnan. Tuo oli tumma maammon marja syntymässä säikähtänyt, näki kauhut kaikkialla, haltiat pahat havaitsi, ei hyviä ensinkänä. Pani äiti paimenehen. Paimen metsästä palasi, tuli outona tupahan, haasteli haralla hapsin: "Oi emoni, älä minua pane karjan paimenehen!
Näin taistan omaa Seuraani vastaan; näin sun tähtes kuolen, Sun, Imogen, jonk' eestä kuolemista On joka hengen henkäys; outona, Vihan ja säälin saavuttamatonna Näin vaaraan astun; näytän, että vaan Ei miestä arvostella puvustaan. Suo, taivas, Leonatein voima mulle! Maailman ivaks uutta tapaa käytän: Parempi sisäst' oon kuin päältä näytän. Toinen kohtaus. Sama paikka.
Avojalka, niin sanottiin Amreita tästä puolin, oli näppärä kaikkiin töihin ja osasi samalla päästä jokaisen suosioon; nuorelle emännälle, joka outona oli tullut tähän kylään ja taloon, osasi hän sanoa, mitkä olivat tavat tässä maassa, opetti häntä tuntemaan hänen lähimpäin omaistensa ominaisuudet ja käyttämään itseänsä sen jälkeen, ja vanhalle uudistalokkaalle, joka murisi aamusta iltaan, tyytymätönnä siihen, että oli niin varhain lakannut isännyydestä, osasi tyttö tehdä yhtä ja toista mieliksi ja kertoa hänelle, kuinka hyvä ihminen ukon miniä on, vaikk'ei hän vaan osaa itse sitä osoittaa; ja kun tuskin vuoden kuluttua ensimmäinen lapsi syntyi, niin näytti Amrei olevansa siitä niin onnellinen ja kaikissa toimissaan niin taitava, että talossa oli jokainen täynnä ylistyksiä häntä kohtaan, mutta näiden ihmisten tavan jälkeen niin täynnä, että häntä pienimmästäkin erehdyksestä tuomittiin pikemmin, kuin vastakohdista kiitettiin.