United States or Lithuania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Isä korjasi lasinsa taskuunsa, lähti ja jätti Manassen mestarin huomaan. Keventynein mielin palasi isä kotiin. Olihan hän onnistunut sälyttämään Pietari Isaskaarin hartioille oman raskaan tehtävänsä, opetustyön, johon verraten suon kyntäminen ja ojankaivuu ja mikä muu kova työ hyvänsä oli hänestä herkkua. Hän niisti nenänsä, pyyhki sen nutun hihalla ja sylkäsi lieteen.
"Kyllä meidän täytyy nyt laittaa vaatteita noille lapsillekin, kun on millä ostaa. On niin surkeata nähdä heitä tuommoisissa repaleissa," tuumaili Sanna. "Saanko minäkin, äiti, sellaisen mekon, kuin Värttinästä on Hemmulle laitettu?" kyseli Tuppu. Hemmu oli Värttinässä paimenena ja oli sieltä saanut uuden nutun. "Ja saanko minä äiti karttuuni hameen?" tutkaili hyväillen Liinu.
Isän käsi vaipui alas; tylsä katse kääntyi lapseen, joka oli siinä paidallaan, kalpeana kuin kuolema. »Pappa pappa elä » soperteli Hanna; ei voinut enää puhua. Ruumis vavahteli, silmät kääntyivät nurin ja sormet puristivat kankeina isän nutun hiaa. »Lapsi kulta, oma, rakas lapseni!»
Matti pani kengät jalkaansa ja nutun päälleen; sitten leikkasi pöydän laatikosta kaksi palasta leipää ja pisti ne taskuunsa, kysyen vielä isännältä: "Pitääkö tuoda molemmat hevoset, vai eikö niitä molempia ole tarvis?" "Jos et sinä meinaa lähteä kirkkoon, niin mitäpäs niistä sitte molemmista tuopikaan; menemmehän me kolmekin yksillä rattailla".
Voiko Karin arvata, mitä minulla on täällä? kysyi Albert, käsi nutun taskussa. Jotain hyvää, kaiketi, vastasi tyttö, katsahtaen lempeästi poikaan. Hyvää, niin ... mutta mitä hyvää... Eikö Karin osaa arvata? Varmaankin pähkinöitä, sillä niitähän Albert nakertelee kovin mielellään. Parempaa! No sitten on Albertilla varmaankin omena ... eikö olekin?
"Jumala auttakoon meitä, on liian myöhäistä", huusi äiti ja vaipui alas istuimelle. "Niin, meidän täytyy kuitenkin lähteä", sanoi isä, sysäsi veneen ulos ja pyyhki silmiänsä nutun hihalla, "mutta jos voisit saada hänet kaupunkiin ennenkuin me maasta lähdemme, niin tekisit meille suuren palveluksen, Tore". "Minä teen mitä voin", vastasi Tore.
Poika avasi samassa nuttunsa ja näytti tytölle pientä hopearistiä, joka riippui nutun alla kaulassa, kapeassa, sinikeltaisessa silkkinauhassa. Kas, miten kaunis pikku risti! huudahti tyttönen ja tarttui siihen; niistä olet sen saanut?... Kuka sen on antanut sinulle? Minä kuulun Manhem-liittoon, minä, vastasi poika ylpeästi. Mikä se semmoinen on?
Hän oli riisunut päältään nutun ja saappaat ja pukeutunut yönuttuun ja tohveleihin ja täyttänyt piippunsa istuakseen lukemaan, niinkuin hänen tapansa oli, kappaleen Darwinista ennen maata menemistään, kuin soitettiin portilla. Vähän ajan perästä tuli palvelija ja ilmoitti, että ulkona oli mies, joka tahtoi puhua hänen kanssaan. »Tähän aikaan! No, tulkoon sisään.»
Ja silloin hän jo pyysi tytärtänsä: »Hakisit nyt, Anna Kaisa, tuolle Kenoselle vaikka ne Hyvärisen housut ja nutun!» Oitis totteli tytär, toi vaatteet ja sanoi niitä tarjotessaan kainosti: »He, Tahvo, housut!» Kenonen veti Hyvärisen suuret housut jalkaansa ja alkoi ylpeillä Ihalaiselle: »
Laatikkoa hänen helmaansa viskatessaan sanoi Antti: »Tuossa on nyt se Hyvärisen tulitikkulaatikkokin, jota hakemaan silloin käskit... On unohtunutkin nutun taskuun koko Joilla käyntiajaksi... Ilmankos se taskua painoi.» Anna Liisa avasi laatikon ja sanoi hämmästyksissään: »Ja tuon takiako se teki semmoisen asian?... No on sitä Ihalainen kerrakseen. Teki asian yhdestä tikusta.»