United States or Lebanon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Erinomattain oli Ruppert, joka yötä päivää yksin tahtoi valvoa Anteron luona, kunnes vihdoin rauhoittui ja oli vaan yöllä rakkaan veljensä vuoteen vieressä, päivällä sitä vastoin antoi äidille ja Nadlerille sijansa. Sillä välin vietiin Antero vähäiseen majaan, jossa Ruppert heti alkoi valvomistansa.
Tällaista rohkeutta oli Anteron vaikea ymmärtää; mutta kun hän sen ymmärsi, näki hän että hän itse vielä oli lapsi kapteenin rinnalla. Kauppamiehessäkin vaikuttivat merimiehen sanat hämmästystä.
Heikki ei ollut koskaan ennen kuullut mitään tällaista. Hänellä ei ollut mitään vastaamista Anterolle, mutta syvällä rinnassaan sanoi hänelle ääni, että Anteron puhe ei saattanut olla oikeaa. Hän seisoi kauan aikaa ja mietti mitä oli kuullut, vastaamatta mitään. Antero purskahti nauruun. "Sinä huomaat jo, luulen, että minä olen oikeassa", sanoi hän.
Myös alkoivat he uuden laulun: "Puiden tuoksu, juoksu purojen Oi ihanaa, mi laulu lintujen! Mi iloinen ja riemuinen Ja viini, mi juoma herttainen." Tuskin olivat laulaneet viimeisen säkeen, kun sanainsa mukaan tehden jokainen taskustaan otti piipun-tyngän, jonka sisällyksen heti sytytti. Tämä lyhyt este heidän astunnassaan oli syynä, että nuo iloiset pojat huomasivat sivulla makaavan Anteron.
Sitte virkkoi talonpoika: »Eikö ole synti sanoa, mitä uskoo, jos se usko voi tuottaa syntistä epäluuloa jonkun raukan päälle, joka sitä ehkä ei kuitenkaan ansaitse?» Miihkali katsoi häneen terävästi ja kysyi: »Mitä sitte luulet? Sano suoraan.» Talonpoika jatkoi: »Minä luulen Anteron kävelevän täällä varastelemassa.» »Se on mahdotonta! Eihän hän olekaan täällä», sanoi Elias.
Mutta kun hän on asettunut niin julkisesti ja kauhean kiivaasti heitä vastaan pelkään, että jos minä sen tekisin, niin hän voisi suuttua niin, että välistä hän menee melkein mustaksi vihasta. Mutta en tiedä, sano sinä kun saisin tämän asian ratkaistuksi, olisin onnellinen. Anteron vastaus oli valmis. Hänestä oli yht'äkkiä aivan selvä, epäilemätön asia, että Karoliinan täytyi liittyä heränneisiin.
Vastauksena siihen virkkoi Karoliina kalpeana ja kaikki voimansa ponnistaen, Anteron puoleen kääntyen: Ilpolan emäntä lähetti sinulle, Antero, terveisiä, että olisit sinäkin hyvä ja tulisit heille. Vai niin, minä tulen hyvin mielelläni. Saat tavata siellä isän ja äidin vanhoja tuttavia. Ketäs muita sinne sitten menee? kysyi Handolin.
Löfving kääntyi naisen puoleen ja katseli häntä tutkivasti silmiin. Tasma nousi ja katseli niinikään häntä. Tunnetteko minua? kysyi Tasma, ja hänen surullisiin kasvoihinsa ilmaantui yhä selvemmin lempeä, eloisa valo. Kyllä te vielä muistatte minua, Annikkaa, Anteron Annaa! Katse tuijottavana astui Löfving askeleen seinää kohden ja jäi siihen nojautuneena seisomaan kädet selän takana.
Helvettiin sillä passilla pääset. Ja jättäen Laurin siihen kääntyi hän Anteron puoleen: Entäs tämä toinen? Mikäs sinulla on hätänä? Kenenkäs selässä sinä tahdot taivaaseen ajaa? Luulet kai jo hyväkin ritari ja rakuuna olevasi? Rajalainen oli heitä matkalla neuvonut, ettei heidän pitäisi paheta, vaikka se kuinkakin tylysti heitä alussa kohtelisi, mutta tämä alkoi jo olla liikaa.
Minun käy ehkä silloin niinkuin edelliselleni puukhollarille kävi, ja sinä kentiesi saisit minun paikkani". Tämä Anteron puhe toi tuhansia ajatuksia Heikin päähän. Anteron käytöstä ei hän voinut hyväksyä, eikä myöskään hänen puhettaan ... mutta kumminkaan ei hän voinut sitä niin vääräksikään sanoa, semminkin ei Anteron käytöstä kauppamiestä kohtaan.