United States or Morocco ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Enkö, ja minkätähden?" kysyi isäntä ihmetellen, "mitä olen sinulle siis tehnyt?" Ruppert tahtoi vastata, vaan tuska, jonka hän tunsi onnettoman veljensä tähden, nousi kurkkuunsa saakka. Hän heitti rahat pöydälle ja riensi ovesta ulos. Täysi kuu loisti kirkkaana taivaalla ja levitti hopeista valoansa maiseman ylitse.
Kuta enemmän matkustajat lähestyivät Schwarzwaldia, sitä iloisemmaksi tuli heidän mielensä, ja kun vihdoin iltapuolella Dinkelbergin kukkulat ja heti sen jälkeen Dossenbachin kirkon tornin katto esiintyivät, silloin Ruppert ei enään voinut pidättyä, vaan lauloi raikkaalla äänellä mielilaulunsa.
"Katso tuonne", huudahti vanhin keskimmäiselle, "tuollahan istuu veljemme pastori uutta saarnaa sepittäen." "Minulla on yhdentekevää", kuului vastaus, "minun puolestani tehköön hän, mitä haluaa, kun vaan minun antaa olla rauhassa loruiltansa." "Kuitenkin lausut totuuden, Ruppert", otti Antero sanoakseen.
Siis vielä kerran: suokaa minun kertoa, kuulkaat minua keskeyttämättä." Ruppert ja Nadler eivät voineet vastustaa näin sydäntä koskevia sanoja, sentähden sopivat äännetöinnä kuunnella.
Kuinka helposti Antero olisi voinut olla niiden joukossa, kun hän nyt todellisuudessa rauhallisesti hengittäen lepäsi vuoteellansa pienoisessa majassansa. Ja uudestaan pani Ruppert kätensä ristiin hurskaasen kiitosrukoukseen, antaen vallan kyyneleillensä, jotka täyttivät silmänsä, kun hän taas astui veljensä vuoteelle ja suudellen kosketti hänen otsaansa.
Aukaise silmäsi!" huudahti Ruppert epäilyksessä, kun äiti ja Nadler lankesivat polvillensa arkun molemmille puolille ja antoivat vallan niin kauvan pidätetyille kyyneleillensä. Seuraavassa silmänräpäyksessä heittäysi Ruppert veljensä elottoman ruumiin yli, suuteli hänen ristissä olevia käsiänsä sekä sanoi tuskissansa: "Antero, eikö tosi, se on ainoastaan kamala, hirveä uni ja sinä et ole kuollut?
"Ah, Jumalani, mikä ilo on minun osanani!" sanoi Antero liikutettuna. "Miksi tuo vanha, hyvä äiti ei ole täällä? Missä viipyy hän, ja missä on Ruppert?" Syvä, yksivakainen ääni kuului sairaan korviin, joka Nadlerin avulla kohottihe tilallansa. Hän kuunteli.
Kuitenkin oli Antero ainoa, joka palkkansa lauvantaisin toi äidille, kun Ruppert sinä niinkuin seuraavinakin päivinä harvoin oli näkyvissä ja enimmiten vasta maanantaina taas ilmaantui; vaan silloin aina tyhjällä kukkarolla, sillä vaivalla ansaitsemansa palkan oli hän tuhlannut riettaisin huveihin.
"Minusta näytti kumminkin, kuin Ruppert olisi seisonut akkunan vieressä, ja nyt näin olevan Nadlerin, minä olen siis pettynyt." "Olet molemmat kerrat nähnyt oikein; rakas Antero", vastasi hänen uskollinen ystävänsä, suudellen hellästi sairasta. "Päivällä viivymme, hyvä äitisi ja minä luonasi, yöllä taas Ruppert, jossa on sangen ihmeellinen muutos tapahtunut."
Ruppert tunsi sanomattoman onnen sydämmessänsä sekä kiitollisuuden suosiollista henkeä kohtaan, joka tämän kaiken oli luonut, joka oli hänen edessänsä ja niin mahtavasti vaikutti hänen sieluunsa.