United States or Guam ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hautaan, hautaan saatamme nyt Claudion, puettuna pukuun valkea kuin lumi. Tuossa hän Nioben kuvana mua katselee, ja tuossa valitus kipeä yleinen ja avara kuin vihaisen tappelopäivän iltana. Tässä on helvetti jo valmis. 1:N NAINEN. Ylös! Minä tahdon ommella hänen hameensa puhtaan ja valkean. 2:N NAINEN. Minä tahdon sen itkun kirkkailla helmillä pallistaa.
CANZIO. Giotti, käsiäni polttaa Claudion veri. GIOTTI. Unohda se, ole kuvitelmasi hirmuvaltijas, pakoita aatoksesi omasta povestasi ulos. Missä on Angelo, missä Varro ja missä toiset tämän huoneen asujamet? CANZIO. Tästä monen seinän takana. Siellä koettavat he huvitella sydämmiänsä niillä viimeisillä elämän tähteillä, jotka ruma Canzio jätti heille jälelle.
GIOTTI. Sama juuri. Claudio, jonka silmä oli yhtä tarkka kuin hänen sanansa tosi ja luotettava, tunsi kohta tämän epelin ja hän itse kohta samoin Claudion, miehen, joka nyt lepää Abrahammin helmassa. Valehtelenko vaimo? Kuinka hyväänsä; hän vannokoon sanani valheeksi, mutta istua saa hän lujassa tornissa, kunnes asia on selvä kuin päivä. PISANO. Vaimo, mitä sanot itse?
1:N NAINEN. Humauksen syvästä komerosta kuulet, täytetty on synkeä hauta ja kumajavat kellot pauhaa taas, pauhaa, ja vapisee murhamiehen sydän. 2:N NAINEN. Vapisee ja kammastuu kuin soidessa tuomiokellon. Mutta sitten? Sittenpä itkemme onnettoman äitin kanssa. 3:S NAINEN. Itkemme yöt ja päivät. Voi äitiä, voi! CANZIO. Vaiti, naiset, vaiti kuin Claudion haudassa!
Koska nyt kuumassa houreessani sanat virtasivat huolettomasti suustain, niin tiesi hän pian kehen aikeeni viittasi ja ilmoitti, että hänkin oli Claudion vihamies aina kuolemaan asti, ja tuumamme liittyivät nyt yhteen. CANZIO. Poika, sinä pahanhengen lähettiläs! GIOTTI. Salli hänen kertoa asia loppuun. GREGORIO. Hän sanoi pelkäävänsä, etten tikari kourassa onnistuiskaan juonessani.
CANZIO. Mitä tahtoisin enään, päästyäni perille, ehdittyäni päähän, joka seisoo edessäni kuin polttava vuoren-seinä. Mihen astuisin? GIOTTI. Seuraa minua ja odota minua lähellä Claudion kotoa, kunnes palaan takasin. CANZIO. Sitä en tee, vaan linnaan lujaan astelen kerran vielä. Mutta tuletko luokseni, tehtyäs tuon palveluksen kuolletta kohtaan? Minä käsken sinua kestiin. GIOTTI. Kestiin?
Kuin sankarten sankari, kuin uros taivaasta, niin seisoi Claudio, seisoi tyyneesti, säälien ja armotellen katsahtain Canzioon, joka riehui hänen edessänsä kalvea kuin kauhistus, riehui vihan hengen vääntämillä kasvoilla. Julma hän oli ja hirmuinen, mutta kirkas majesteeti Claudion silmistä säteili ulos, ja ah, kuinka kaunis hän oli!
Sinä muistat mitä heikkoudessani Canzioo kohtaan ilmasin sulle kerran. Sanoinpa, että häntä kernaasti katselin Claudion rinnalla, jonka julmuus turhassa mielessäni korotti Canzion kauneutta moninkerroin. Minä narri, narri! sainpa hävetä nyt.
Muista vaan, mitä minä olen sanonut ja ole varovainen! Mene nyt!" Syvästi kumartaen Hegio tuskastuneella muodolla jätti huoneen. "Opettaja." Niistä monesta kartanosta, jotka olivat lähellä Labeon huvilaa, oli yksi, jonka omistaja oli Aulus Plautius, korkea-arvoinen mies, joka oli tehnyt ensimäiset valloitukset Britanniassa keisari Claudion hallitessa.
ANGELO. Nyt on hän toki tunnoton ja hurja mies. Ystäväni! mikä vaivaa sinua? Sinä kelmenet peloittavasti. CLAUDIO. En ymmärrä mikä häiritsee vertani, joka juoksee tempoillen, ja korvani soivat. No nytpä koiranhammas päättäisi Claudion pelkuriksi. Mutta laita on, etten jaksakkaan hyvin. ANGELO. Mikä olisi matkaansaattanut tämän?