United States or Cook Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kari oli kiertänyt sen ja suksilta laskettuaan päässyt louhikossa hiipien ilvestä niin likelle, että sai sitä ammutuksi. Karvat olivat pölähtäneet, vertakin oli jäänyt, mutta nahkansa oli ilves pelastanut, juosten jään yli vastapäätä olevalle Uhrivuorelle. Haltijan eläin se siis sittenkin oli! Ja siihen oli Kari nyt siis nuolensa laukaissut!
Niin sanoen viskasin upseerin rahakukkaron pihalle miesten jalkoihin, huutaen vielä rantaan mennessäni: »Mutta älköön huoliko kukaan tulla minua estämään, jos mielii nahkansa eheänä säilyttää!»
Tämä päivä on selvästi näyttänyt, että ainoastaan huoneeni tavarat ja kulta oli se morsian, jota kohden Joas pyrki yli Lean poven riettailla askeleilla. Mutta tänään on hän näyttänyt oikean nahkansa. Hän nyt, kun Sakeuksen rikkaus on mennyt, hylkää köyhän publikanin ja hänen tyttärensä. Mutta kaikki on hyvin! LEA. Ah! tämä hylkääminen on onneksemme. SAKEUS. Sen tiedän.
Olivatpa veljekset myös kylmän tuttavia, monessa kiljuvassa pakkasessa oli heidän nahkansa kamartunut, ja olivatpa he ennen, vallattomina poikina, useinkin sotkeilleet kinoksia paljainjaloin, tunnit pitkät. Mutta kamala, hirvittävän kamala oli heille nyt kuitenkin retki Impivaarasta Jukolaan. Kiivaasti he karkasivat eteenpäin, sydämmissä kauhistus.
Hän, näät, oli vannonunna: 'Menen mar' monasteriin, Itken ikäni kuin nunna, Jos et nimees muuta niin. Kun nim' oli muutettuna, Piti Anni kihlat kiin'.» »Luuverman vainen? no viepä nyt hiis! Söikö jo mieheltä mielenkin riis? Opiss' oli vuotta viis Nahkansa jo heittää siis! Reijo on taas jos ma arvata saan, Maltas mä arvelen pikkuisen vaan, Reijeliin vai Reijolaan?» »Eipä niistä kumpikaan.
Hän on sentähden pannut vanhan, harmaan kaapunsa pois, kuin käärme nahkansa, ja käy nyt, omaksi sanomattomaksi tyytyväisyydekseen ja toveriensa suureksi hämmästykseksi, siistissä Andalusialaisessa hatussa ja jakussa. Siivon Mateon päävika on kovin pitkälle menevä halu olla hyödyllinen.
Kirous ja kauhistus! Minun ovat viheliäisesti pettäneet, ja tahdonpa kysyä sen asian perään, tahdon kostaa. MIKKO. Jos olet viisas, niin pidä suusi kiinni koko asiasta ja jätetään talo ja mennään herraamme. ESKO. Enpä helli tästä juuri niin. Aatteles, Mikko! Jassoo, puusuutari! JAAKKO. Mitä meinaat? ESKO. »Yks tuhat kahdeksan sataa, puusuutari poltti nahkansa edestä ja takaa». Ymmärrätkös yskää?
Hänen perästään seurasi muutamia nuoria miehiä, jotka huolettomalla välinpitämättömyydellä viskoilivat ei ainoastaan tomahavkeja, vaan vielä vaarallisempiakin aseita, nimittäin puukkoja. Kaikki osoittivat kuitenkin niin suurta taitavuutta, ett'ei vanki vaarallisemmin vahingoittunut, vaikka hänen nahkansa useita kertoja naarmoittui.
Kun Viktor on kerran sotkeutunut minuun niin pelastakoon nahkansa miten voi, saatan ainakin estää häntä menemästä toisen kanssa naimisiin. Pitää käyttää edukseen kaikkia keinoja. Niin te olette rahapulassa. On minulla viisi kolmatta markkaa. Ei se pitkälle riitä vaan en voi antaa enempää.
Siihen on nähtävästi syynä sen mahtava voima, sen niin sanoaksemme "suora" luonto, josta on kaukana esim. revossa ja sudessa tavattava viekkaus ja kavaluus, sekä se peloton vastarinta, jota karhu ärsytettynä ja kuoleman uhatessa osoittaa. Kalliin nahkansa ja hyvien tapporahojen vuoksi, jotka sen kaatamisesta saadaan, on tämä otus alituisen vainon ja hävityksen alaisena.