United States or Mauritius ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuka piti tytön teon warsin oikeana, koska hän muka oli wielä liian nuori mennäksensä miehelään, jos kohtakin tarjous oli edullinen! nuot arwostelijat oliwat niitä, mitkä toiwoiwat tuon tarjouksen tulewan joko suorastansa heille itsellensä tahi heidän sydänkäwyillensä osaksi. Niin kului aika mitään erinomaista tapahtumatta.
He olivat Jumalan luoman puolesta kauniita ihmisiä, mutta tuommoisen kasvatuksen takia jäi heidän sydämensä kovin mustiksi. Noin vallattomina kasvaneina tulivat Kanniaisen Laurin tyttäret siihen ikään, että he alkoivat hankkia miehelään menoansa. Kosioita heillä oli monenlaisiakin, mutta vaali valta oli Laurin ja hänen tytärtensä vallassa.
Siinä kaikki, mitä tuommoisella tyttöhuitukalla on harkittavaa. ANNA. Miehelään? Se lienee omassa vallassani, tahdonko vai en. ROINILA. Kun minä kerran olen luvannut sinun Ollille vaimoksi, niin sinä myöskin menet. Siinä ei auta Antin armo eikä Tuomaan tulukset. ANNA. Olet luvannut tai et, mutta se päivä ei ikinä valkene, jolloin siitä asiasta tosi tulee. ROINILA. Eikö valkene? Sepä nähdään.
"Oi, Boriska kultani!" sanoi nuori herra ivallisella äänellä. "Kuinka te olette tullut kauniiksi, sittekuin viimeksi näimme toisiamme! Minä arvelen, että te paaston-aikana menette miehelään. Ehkä se kuitenkin olisi aikaista, eikö niin?" "No, mutta kuinka nuori herra Károly on tullut rumaksi, sittekuin viimeiseksi näin hänet!
Sillä on siis vielä neitseellisyytensä tallella, niin sanoakseni. Se on päätetty, sanoin minä, ja luin hänelle rahat kouraan. Kauniit kihlakalut, sanoi hän katsellessaan uusia sadan markan seteleitä. Säälittää niinkuin isää, jolta menee hyvä tyttö miehelään. Mutta minä toivon, että pitelet häntä hyvästi, niinkuin hän ansaitseekin.
Se vaan, ett'ei minua haluta vielä mennä miehelään. Et sitä tähän asti ole vastaan pannut. Mutta nyt panen. Enhän tietäisi nuorena olleenikaan, jos kahdeksantoista vuotiaana jo naimiseen menisin. Eihän sinun siltä tarvitse vanhaksi tulla ole sinä vaan ijäti yhtä iloinen ja hilpeä luonnoltasi, kuin nytkin olet.
ANNA. Eihän ihminen sille mitään voi, jos on kiivasluontoinen. Ja varmaan oli Mauno jostakin suuttunut. ROINILA. Ole puolustamatta häntä sinä, taikka minä näytän. Vai luulette tässä saavanne olla ja elää niinkuin itse tahdotte! ANNA. No, johan te nyt vallan, isä. En enää ymmärräkään ROINILA. Sinun ei tarvitse mitään ymmärtää. Ei mitään muuta, kuin että saat valmistaa itseäsi miehelään.
Ei, naista nuorta miettii hän, mi taivu ei miehen tahtoon, joskin miehelään, mi mielellään ei sulhon syliin vaivu, on niinkuin kukka alla hangen, jään, ei liikaa uneksi, ei haavein haivu, vaan oman pitää pystyn, korskan pään, ja siten hengen viepi herttualta, tuo linnan valtiatar neitivalta. Ei tiennyt hän, ett' yhtä ylvään naisi kuin on hän itse: nyt hän havahtui.
"Yks' on tuuli tuttuani, päivä ennen nähtyani", sanoo vieraalle maalle joutunut, ja tyttö miehelään lähtiessänsä, kun aavistelee, minlaiseksi syntymäkotinsa, hänen toiste tullessansa, olisi muuttunut, laulaa: Muut ne ei minua tunne, Kotihini tultuani, Kun nuo kaksi kappaletta: Alimmainen aian vitsa, Perimmäinen pellon seiväs, Minun piennä pistämäni, Neitona vitsastamani.
Siitä saadaan tuonempana tuumia ja viimeksi pakkotarpeessa tehdä, mitä hyväksi nähdään. Mutta nyt pidetään tämä paperin sisällä määrätty omaisuus salassa. Tehdään niin, sanoi Maria hymyillen, sillä hän oli nyt jo ilosta itkeä, kun tiesi olevan Kaarlolla semmoisen aarteen, jonka avulla hän kuitenkin pääsee onnelliseen miehelään.