Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Mutta kun hän toisaalta muisteli, miten älykkäästi pieni lemmittynsä aina oli pitänyt varalla junan sekä tulon että lähdön ja silloin joka kerran pysynyt etäämpänä, alkoi hän taaskin rauhoittua. Onhan lapsi niin ymmärtäväinen, vaikka onkin pikkuinen ajatteli hän. Anna on jo niin tottunut tähän kaikkeen, ja vallan se on lapsellista tyhjään kiusata itseään tuommoisilla hirmunäöillä.
Hän ei tule piilostaan siltä, ennenkuin Rautiainen hänet löytää ja kantaa hänet sylissään pois. Mutta sehän olisi lapsellista! Olkoon, mutta hän tahtoo niin. Ja kun Rautiainen ottaa hänet syliinsä, niin hän kietoo kätensä hänen kaulaansa. Hän tahtoo päästä lähelle, oikein lähelle ja tuta olevansa oikein täydellisessä turvassa, niin että hän voi nauraa. Oo, kuinka hän haluaisi nauraa!
"Tällä tapaa sinä aina puhut", lausui Galdus, "mutta minä en voi nähdä, kuinka asian laita on. Minä en voi sitä ymmärtää." Näin he puhuivat, eikä Galdus vielä, kun Markus kertoili lapsellista uskoansa, voinut muuta kuin sanoa, ettei hän sitä ymmärtänyt.
Mutta silloin tuli hänen sielunsa silmäin eteen tuo entinen nuori ylioppilas, täynnä elämän toivoa, täynnä uskallusta ja täynnä lapsellista uskoa; hän muisti nyt niin selvään tuon nuorukaisen saarnan sydänsanat ja samassa oli hänellä koko saarnansa juoksu suunnitettu.
Ah!! No, tulkoonpa nyt joku sanomaan, ett'ei minulla ole mielen lujuutta! Mutta on se kuitenkin naurettavaa, että moista mitätöntä asiaa kuin nuuskaamista niin tärkeänä pidän oikein se tosiaankin on lapsellista. Olipa tuo nyt sitten jotakin, jos pistäisinkin joskus vähän nuuskaa nenääni! Mitä se tekisi, kun vaan olen varuillani, ettei se tavaksi tule?
Se on sangen kaunis nimi ja minua ilahuttaa, ettet ole Junnuja etkä Jusseja." Georg naurahti, hyväili lapsellista ystäväänsä ja ryhtyi taas piirrustustyöhönsä. "Ka, eihän ole minulla lupa sinua viivytellä", hoksasi pikku Friedrich, pannen kirjansa syrjään. "Nyt pitääkin minun mennä isäni luo, enkä sinua enää tapaakaan tänä päivänä. Mutta huomenna varhain, Georg!
Sepä on oikein lapsellista. "'Mutta herranen aika, pormestari katsoi ylös sanomalehdestä, 'onhan hänellä luullakseni syytä valitukseen. Voi, sen kuin voisi häntä auttaa! Katseensa sattui minuun, siinä oli ikäänkuin joku kehoitus. "'Lienee ehkä parasta, rouva, että minä lähden sinne, sanoin kiihkeästi. Siinä oli ikäänkuin pelastus; pois, pois, kuta pikemmin, sitä parempi.
Lygia nosti kädellään huntua ja näytti hänelle iloiset kasvonsa ja kauniit, hymyilevät silmänsä. "Oliko se paha?" kysyi hän. Hänen hymyssään oli hitunen lapsellista tyytymättömyyttä, mutta Vinitius katseli häntä ihastuksissaan ja vastasi: "Tietysti se on paha minun silmilleni, jotka aina ja alituisesti ja kuolemaan saakka tahtoisivat katsella sinua." Sitten hän kääntyi Ursuksen puoleen.
Hedvig Sofia oli nyt Kielissä ja kirjoitti sieltä kahdeksantoistavuotiaan ruhtinattaren kirjeitä seitsentoistavuotiaalle ruhtinaalle. Sanansaattaja oli juuri tuonut yhden näitä kirjeitä, jotka olivat täynnä lapsellista viattomuutta, ja leskikuningatar oli ottanut sen vastaan kuninkaan poissa ollessa.
MARIA. Se lapsellista olkoon, jos niin tahdot, Nää kukat kanna toki tappelussa. Tarjoo hänelle kukkasia. Ne maasta, jonka eestä taistelette, On syntyneet, ja varmaan suojaavat Ne kasvattaja-äidillensä henkes. Nyt lähde, urho, taisteluun ja voittoon! WERNER. Sull' kiitos, neito nuori!
Päivän Sana
Muut Etsivät