United States or Moldova ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän kieppasi maasta poikansa, joka heräsi ja havaitsi itsensä isänsä sylissä. Mutta nyt ei ollut aikaa puheisin. Muutamat katkonaiset kummastuksen ja ilon ja rakkauden huudahukset siinä kaikki. Labeo riensi ulos, kantaen poikaansa ja hänen puolisonsa seurasi. "Galdus", hän sanoi, "pane molemmat vartiat tuohon huoneesen ja lukitse ne sinne."
"Mieletön! jos vielä mitään äännät, sinä kuolet", huudahti hänen vihollisensa ja pidellen häntä lujemmin hän koetti tirkistää pimeän puhki. "Kuka hyvänsä lähestyy, se kuolee", hän huusi. "Kuka täällä on?" lausui ääni, jonka sävelet olivat todesti tutut Hegiolle ja Galdolle. Galdus päästi ilon huudahuksen. Hegio joutui uuteen pelon tuskaan. "Isäntä! Ystävä! Labeo!" huusi Galdus.
Ainoastaan Tigellinon taikka Neron käsky voi vapauttaa heidän." "Mitä sinä siis voit tehdä?" "Päästä minut Tigellinon puheille ja minä saan hänen taipumaan." "Ei tässä kuin tuhlataan sanoja", huudahti Labeo. "Hän puhuu totta; hänellä ei ole mitään valtaa. Hän ei ole parempi kuin orja. Jätä hänet ja kiirehtikäämme pois." "Kerro minulle kumminkin tämä", sanoi Galdus.
Cineas olisi laskenut koko joukon tämmöisiä kysymyksiä, jollei Galdus olisi häntä estänyt. "Seisominen ja puhuminen täällä on vaarallista", Galdus sanoi. "Meidän täytyy rientää pois, vieläpä nopeastikin. Tänä yönä olemme tehneet semmoisia asioita, jotka saattavat koko Roman kintereillemme." "Keisari?" kysyi Cineas vapisevalla äänellä, Labeon uhkausta ajatellen. "Minä en tiedä hänestä mitään.
Ensikerran he monen päivän ja yön takaa valmistivat itsensä yhden yön lepoa nauttimaan ja vetäytyivät huoneisinsa, tietämättä mikä heitä oli herättävä. Kaikki palveliat olivat pois-lähetetyt paitsi yksi taikka kaksi, jotka olivat jääneet kartanoon. Nämät olivat yhtä uupuneet kuin kaikki muut. Markus tavallisesti makasi vähäisen erinänsä vanhemmistaan ja Galdus lepäsi aina läheisessä huoneessa.
"Minä halajan olla sinun kanssasi", lausui Galdus lempeästi, tarttuen Markon pieneen, valkoiseen käteen ja katsellen häntä nöyrän hellällä rakkaudella. "Etkö sinä rakasta Jumalaa?" "Sinä olet minun jumalani." "Oi Galdus!
"Sinun valtakirjasi?" kysyi vartia. "Tässä se on", sanoi Galdus, ja tarttuen hänen kurkkuunsa hän paiskasi hänen maahan. Labeo sieppasi toisen syliinsä ja piti hänestä lujasti kiinni. "
Galdolla oli omat tuumansa ja hän olisi voinut vapauttaa heidän ilman minutta ja olisikin niin tehnyt; mutta minä en tiedä, mihin hän olisi kätkenyt heidän; ken ties holveihin. Niin, se lienee ollut hänen aikomuksensa." "Vaan missä Galdus nyt on?" Labeo kavahti ylös. "Hän on poissa! Voi Hegio! Minä näen tästä sinun kohtalosi! Niin, Britannialainen ei tahdo pettyä kostonsa suhteen."
"Käteni ovat sidotut", sanoi vartia. "Avaimet ovat vyölläni. Ota ne, ja minä näytän tietä." He astuivat rakennukseen. Galdus otti lampun. Muutamien askelten perästä vartia seisahtui yhden oven eteen. Vapisevalla kädellä Labeo avasi sen. Hän otti kynttilän ja Galdus jäi sotamiestä vartioimaan. Toinen oli jätetty ulkopuolelle. Kaikki oli hiljallaan, kun Labeo astui sisään.
Oli syntynyt jonkunlaisia meteleitä viljaveron vuoksi ja muuan romalainen sotaväen osasto oli hätyyttänyt hänen kansalaisiansa. Hän teki vastarintaa. Tämän johdosta nousneessa tappelussa tuo vähäinen sotajoukko karkoitettiin. Tuosta toinen suurempi joukko ennätti paikalle ja riidan kestäessä Galdus vangittiin. Hän jätettiin henkiinsä ja lähetettiin Romaan.