Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. toukokuuta 2025
Galdus sysäsi sisään vartian, joka oli hänen kanssaan, meni ulos ja kuljetti toisenkin sisään. Nyt he kaikki kiirehtivät pois. Lähin portti oli kappaleen matkan päässä ja tähän he käänsivät askeleensa. "Mihin me nyt lähdemme?" kysyi Galdus. "Katakombeihin." Matkallansa he eivät kohdanneet ketään.
Nyt hän antoi pojan kietoa käsivartensa kaulansa ympärille ja käskien hänen pitää lujasti kiinni, hän hankki paluumatkalle. Liekit olivat jo peittäneet sen paikan, josta hän oli vastikään tullut, vaikka vaan tuokio oli kulunut. Mutta Galdus ei silmänräpäystäkään epäillyt. Hän juoksi keskelle liekkejä.
Labeo likisti poikaa lähemmäksi sydäntänsä. Mutta samalla toinen asia veti hänen huomiotansa puoleensa. Galdus oli seisonut liikahtamatta ja raskaasti hengittäen. Voitonriemu, joka kuvautui hänen kasvoissaan, ei saanut sitä tuskaa kokonaan salatuksi, jota hän kärsi. Yhtäkkiä hän huoahti syvästi ja kaatui maahan. Markus huudahti ja irroittaen itsensä isänsä sylistä hän riensi pelastajansa luokse.
Kristityitä oli niin paljon tuotu sinne poltettavaksi, että tämä oli hyvin tavallinen seikka heille. Niin he sen enempää kysymättä veivät Hegion pois ja Galdus seurasi. Sotamiehet kirjoittivat ylös sen nimen, jota Galdus sanoi Hegion nimeksi. Se oli: "Galdus, Britannialainen." Tosi-Galdus katseli, kun nimi-Galdus kärsi. Tämä näky ei kauhistuttanut Galdoa. Hän oli nähnyt tämmöisiä tapauksia ennen.
Jos vaan näet hänen näillä seuduilla, anna minun tietää siitä. Hän koettaa yhä vahingoittaa minua ja minä luulen, että hän on nykyisin tehnyt minulle paljon pahaa. Hän tekee kukaties enemmänkin pahaa." "Jos hän sen tekee, perii hänen kuolema", lausui Galdus pitkäänsä ja juhlallisesti. Vankeus. Eräänä päivänä kävi Labeon luona joku, jota tämä el ollut moneen aikaan nähnyt. Se oli Julius.
Galdon sallittiin ottaa osaa sairastavan pojan hoitoon ja kalliit ne hetket olivat, jolloin hän sai kantaa näin mieluista taakkaa. Kun Labeo kantoi Markoa ympäri tiluksilla, Galdus seurasi poikaa silmillään ja oli aina vartioimassa, hartaasti odottaen jotakin tilaisuutta saadakseen tehdä jotakin, yhtä kaikki mitä; mutta kaikki, mitä hänen oli tilaisuus tehdä, tuotti hänelle mitä suurimman onnen.
Se on paha henki. Hän kertoo teille valheita. Hän se juuri on, joka verta janoo." "Hän olkoon kuka hyvänsä", sanoi Galdus tyynesti, "tätä tämmöistä he tekevät ja tästä syystä minä pelkään häntä ja ajattelen häntä hirvittäväksi." "Mutta tämä on kokonaan väärin", lausui Markus kiivaasti. "He eivät tunne häntä. Hän rakastaa meitä. Hän vihaa verta. Nämät kauheat asiat kauhistavat häntä."
Nämät sanat lausuttuina vapisevalla äänellä ja syvällä liikutuksella huomauttivat Britannialaista, joka hämmentyneenä katseli Labeota. "Etkö sinä tunne Markon isää?" kysyi hän. Galdus heittäysi Labeon syliin. Koko hänen ruumiinsa vapisi. "Hän lähetti sinun", hän lausui viimein. "Hän, josta Markon oli tapa puhua.
Täällä Britannian maalla löytyi toinen, jota Labeo usein ajatteli ja jota hän halasit kohdata. Tämä oli Galdus. Kun Britannialainen oli jättänyt Labeon, hän oli jättänyt koko romalaisen maailman taaksensa. Hän kääntyi peräti pois tämän puolesta ja lähti pohjoiseenpäin niitten heimokuntien luo, jotka vielä olivat vapaat.
Verenkostajan tavalla hän ajoi takaa. Hän oli kostoa varten erottanut yhden joukosta ja tämä yksi oli Hegio. Kostossansa Galdus saatti olla malttavainen ja uupumaton. Hän ei muistanut ollenkaan väsymystä eikä tien pituutta; hän seurasi ja piti heitä kaikkia silmällä. Näin he viimein saapuivat Romaan ja kun he ratsastivat pitkin katuja, Galdus vielä ajoi heitä takaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät