United States or Tanzania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Myrmidonein majat, laivat koht' oli eessä jo, urhon helkkyvin soitoin keksivät siell' ilahuttavan mieltään: soitin sorjapa tuo, hepo kaarillaan hopeainen, 187 saalis Akhilleun saama ol' linnast' Eetionin; mieltään sill' ilahutti hän laulaen urhojen töistä. Yksin Patroklos kera istui, ääneti vartoi loppuun kuullakseen jalon Aiakon aaluvan laulun.
On Zeun väkivoivan poikia vastaan vaikea kiistata, vaikka jos on vesivirtojen juurta. Sulla kun lie perikantana siis joki välkeäväylä, juurtapa suuren Zeun suku, synty on mulla, se tiedä. Valtias myrmidonein mun on taattoni, pää ison heimon, Peleus, Aiakon poika, ja Zeust' oli Aiakon synty.
Vai sanan saanut Fthian mailt' olet ehkä sä yksin? Viel' eläväksi on kuultu Menoitios, Aktorin poika, valtias myrmidonein myös, Aiakon aaluva Peleus, joitten kuolema ois suru raskain sulle ja mulle. Vaiko akhaijeja surret noin, tuhon saapia luona laivain laitavien, oman palkkana pattoutensa? Kerto'os, mult' älä peitä, sen että jo kumpikin tietäis."
Soi korahukset, kun monen sonnin välkkyväkyljen sorteli veitsi ja myös monen lampaan, määkyvän vuohen; valkeahampaiset monet rasvaa-tiukkuvat karjut korvennuttivat kypsyttäin kypenillä Hefaiston; vainajan ympäri ammeittain veri aaltosi maassa. Tuonnepa myrmidonein päämiehen, Akhilleun nopsan, vallat akhaijein muut vei luo Agamemnonin aimon, vaivoin suostuttain uron ystävätään surevaisen.
Kuulit muulloinkin sinä mun rukoukseni aina, arvoon myös minut autit, akhaijeja löit kovin kohluin, niinpä sä nytkin taas mua kuule ja toivoni täytä. Enp' ano itseni vuoksi, ma jään liki laivoja leiriin, vaan kera kaikkien myrmidonein sotaveljeni laitan kamppailuun. Zeus, suo hänen voittaa, kaitsevasilmä!
Glaukos käänsihe, tuo Lykian lujakilpien päämies, ensimmäisenä päin sekä aimon kaasi Bathykleen, Khalkonin pojan rakkaan, joll' osa, onnikin ollut runsain Hellaan maill' yli myrmidonein oli muitten.
Vaan viha rintani kuohuttaa, kun muistelen, kuinka julkean kohtelun sain minä danaolaisien kuullen Atreun poialt' aivan kuin mikä kulkuri kurja. Niinpä te menkää siis sekä viekää vastaus selvä. Ennen huolia en sodast' aio ma hurmehisesta, kuin sotikuulun lie Priamon vesa, loistava Hektor, leiriä myrmidonein sekä laivojakin liki tullut, surmaten miehiä Argos-maan, tulin pursia polttain.
Niin tosin Peleus sai jalot antimet taivahisilta syntymähetkellään; osa, onnipa häll' oli runsain heimoss' ihmisien, hän myrmidonein oli päämies; vaikk' oli ihminen, vaimoks sai jumalattaren ylhän; vaan toki hällekin huolta he soi, sill' ei perijäkseen nousevan linnass' uutta hän valtiaspolvea nähnyt, vain pojan ainoisen, pian vaipuvan; en hänen saata vaalia vanhuuttaan, näet kaukana syntymämailta Troian rannoill' oon suruks sun sekä lastesi kaikkein.
Kohta kun kulkue tuo tuli rantaan viljavan Troian, maalle he nous perätysten, kuss' oli veettynä taajaan laivat myrmidonein liki haahta Akhilleun nopsan. Luo pojan huokaavan emo korkea riensi ja kietoi rakkaan pään sylihinsä ja ratkesi itsekin itkuun, noin sanat siivekkäät polotellen laati ja lausui: "Miksikä itket, lapsi? Mi noin mure mieltäsi murtaa? Kerro jo, mult' älä peitä!
Joukkoja niitäpä, joill' oli maana pelasginen Argos, joill' oli Trekhis, joill' Alope, Alos äärt' asumaansa, miehiä Fthian maan, myös Hellaan nais-ihanaisen, heimoa myrmidonein sekä helleenein ja akhaijein, heitä Akhilleus toi viiskymmen-purtisen voiman. Mutt' ei taistoon melskehiseen heill' into nyt ollut; ei näet ollut, ken rivit suorinut ois sotarintaan.