United States or French Polynesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Suruilla päiväni voit lyhentää, Yöt ryöstää, vaan et huoment' ehdättää; Vakoja uurtamaan voit auttaa aikaa, Mut rypyn estämiseen sull' ei taikaa; Sanasi valta voi mun kuolettaa, Mut kuollutt' ei sun valtas henkiin saa. KUNINGAS RICHARD. Täydessä tuumin poikas kartoitettiin, Ja oma kielesikin siihen suostui. Miks karsaat tuomiota oikeaa? GAUNT. Makea maistaa, karvas sulattaa.
KENTIN KREIVI. Ei, herrani, min' olen sama mies. LEAR. Sen kohta nään. KENTIN KREIVI. Jok' alennuksessanne Teit' alust' alkain murheen tiellä seuras. LEAR. No tervetullut! KENTIN KREIVI. Sit' ei ole kenkään. On synkkää, kuollutt', ilotonta kaikki: Vanhemmat tyttärenne itsens' surmas, He epätoivoon kuolivat. LEAR. Sen luulen. ALBANIAN HERTTUA. Ei tiedä mitä lausuu hän.
En, heit' en loukkaa; tuota kuollutt' ennen. Ja itseäni loukkaisin ja teitä, Kuin loukkaisin noin kunnon miehiä. Tää pärmä, Caesarin sinetti alla, Vainaalta löytyi: se on jälkisäännös.
Ja mikään ei enää kiihoita, se kuollutt' on. Jos miehet naisen sydämelle arvon sois täyden sekä tahtois tuntea, min armaan aarteen kätkeä voi nainen poveensa uskollista rakkautta; jos muistot hetkein ihanimpien jäis aina sielussanne elämään; jos katsehenne, muulloin selkeä, myös läpi hunnun, jolla meitä vanhuus tai taudit verhoaa, vois tunkea; jos omistus, min tulis rauhoittaa, halua toisen omaan teiss' ei syttäis: kas silloin varmaan päivä kauniimpi ja meidän, naisten, kulta-aika koittais.
"Noaid matkustaa kuolletten valtakuntaan, rukoilemaan hänen kuollutt' äitiänsä, ett'ei tämä enää kiusais häntä." "Ysss hiljaa!" kuiskasivat kaikki, "Noaid nukkuu!" Olga, hän laskihe taas pulkkaansa ja ajoi eteenpäin. Uskonnollisen haaveilun keskellä viel' yks palanen rauhallista, uinailevaa pakanallisuutta! Vastaan inttailu oli voittavana.
On liian viisas, liian kaunis vain, Autuuden ansaitakseen tuskillain. Pois lemmen vannoi hän, ja vala tää Kun kaikui, kuollutt' elän elämää. BENVOLIO. Mua kuule: unhota hänt' ajatella. ROMEO. Sano, kuinka ajattelun unohtaisin. BENVOLIO. Vapaus silmillesi suo: ne toisiin Luo kaunokaisiin. ROMEO. Ah, se keino hänen, Tuon valion, vain lisäis viehätystä.
Hän kauan vuotti Ensimäistä sulhoaan, Uskollisna aina luotti Antin rakkauteen vaan, Kunnes viimein kertoi maine, Että Antin kätki laine. "Riutuneena kuni kukka, Jonka myrsky kuihduttaa, Surkastui nyt Anna rukka, Kantain tuskaa kauheaa. Kaiken lohdutuksen hylkää, Itkien vaan kuollutt' ylkää.
Niin nyt savuun, tuleen kylä peittyi, kuni pilveen hukkuu tähtitaivas; niin nyt kirkko kummullansa siinti, kuni pilvest' yksinäinen tähti; niin ol' äänetön nyt synkkä seutu kuni kolkko syksy kuutamassa. Kaatuneiden soturien kesken, ystäväin ja vainoojain, kuin varjo niitettyä vainiota myöten, vanhus kulki. Kuollutt' oli kaikki, hengen huoahdustakaan ei kuultu.