United States or Algeria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt on minulla sekä hän että kolme hänen lastansa vastuksina niskoillani." "Laske alas ne, lemmittyni", sanoin minä; "miksi itsesi uuvutat toisten ihmisten suruilla ja vastuksilla?" "Ja ken ne sitte ottaisi hoitaakseen, luulet?" vaimoni virkkoi.
Suruilla päiväni voit lyhentää, Yöt ryöstää, vaan et huoment' ehdättää; Vakoja uurtamaan voit auttaa aikaa, Mut rypyn estämiseen sull' ei taikaa; Sanasi valta voi mun kuolettaa, Mut kuollutt' ei sun valtas henkiin saa. KUNINGAS RICHARD. Täydessä tuumin poikas kartoitettiin, Ja oma kielesikin siihen suostui. Miks karsaat tuomiota oikeaa? GAUNT. Makea maistaa, karvas sulattaa.
Minä annan kaikesta sydämestäni anteeksi teille ja toivon, että vastedes hillitsette himonne. Minä toivon, että Mr. W. katuu ja Miss W. ja koko tuo syntinen joukko. Teitä on koetettu suruilla, ja minä toivon, että ne tekevät teidän hyvää; mutta olisi ollut parempi teille, jos olisitte tulleet tänne. Olisi ollut parempi Mr. W:ille ja myöskin Miss W:illo, jos he olisivat tulleet tänne.
Istuin ilona aholla, Mehumiellä mättähällä, Istuin kukkana keolla, Lempeästi leikitellen Suloisten sisarten kanssa, Tyvenesti tuuvitettu Tuulen hengeltä, tulevan Metisestä mantereesta. Levon kuvana leholla Nukuin nurmilinnun lailla; Rauha rakkahin rakensi, Siirsi vierehen siansa, Eikä untani uhannut Huolilla heräjävillä, Näillä suurilla suruilla, Povea nyt polttavilla.
Ah, en vielä nytkään taida häntä kyynelittä muistella! Näin kului hauskasti muutama vuosi; vaan kuin ei täällä löydy yhtään ruusua orjantappuroitta, niin ei myöskään mitään maallista onnea, joka olisi täydellinen. Kaikki on suruilla ja murheilla sekoitettu. Tämän minäkin tulin pian tuntemaan, jonka seuraavassa tahdon kertoa.
Hän siunasi meitä, kun Hän näytti rankaisevan meitä suruilla, kärsimyksillä ja vaivoilla, ja kauniisti ovat toteen käyneet Apostolin sanat: 'jota Herra rakastaa, sitä Hän myöskin rankaisee!" Syvästi liikutettuina ajattelivat kaikki näitä sanoja, ja suuri, luja, järkähtämätön luottamus taivaan Herraan oli kalliin hedelmä näistä kovista koetuksista, joita he horjumatta olivat kestäneet.
Kirkko oli poissa, kodit tuhkana ja maa hurmeinen. Liikutettuna jätti hän taulut takaisin, pyyhki kyyneleet silmistään ja sanoi nöyrästi: Herra tarkoittaa kai jotakin näillä suruilla, vaikka emme sitä käsitä, sillä yksistään ihmisten tekoa tämä ei ole. Ja niin sanoen istuutui hän taas työnsä ääreen. Maria katseli tauluja uudelleen ja sanoi vihdoin: Te maalaatte niin kauniisti.
Siinä on jotakin niin lempeätä, niin toivorikasta, ja samalla tuollainen vivahdus naisellisesta mieltymyksestä sellaiseen olentoon, joka nyt kerrassaan huomaa polkeneensa lapsenkengät ja näkee elämän edessänsä uusilla velvollisuuksilla, uusilla riemuilla ja uusilla suruilla. Kaikki tulee toisaksi tästä hetkestä, kuin nuorikko tarjoaa omaisensa ja vieraansa hyvin katettuun kahvipöytään.