United States or Saint Martin ? Vote for the TOP Country of the Week !
Suruilla päiväni voit lyhentää, Yöt ryöstää, vaan et huoment' ehdättää; Vakoja uurtamaan voit auttaa aikaa, Mut rypyn estämiseen sull' ei taikaa; Sanasi valta voi mun kuolettaa, Mut kuollutt' ei sun valtas henkiin saa. KUNINGAS RICHARD. Täydessä tuumin poikas kartoitettiin, Ja oma kielesikin siihen suostui. Miks karsaat tuomiota oikeaa? GAUNT. Makea maistaa, karvas sulattaa.
Ken halveksuen muita, kurja, Jäis toimetonna sivuilen, Kun kutsuu kansaa yhteistyö Ja maata sortaa hengen yö? Pois katseet karsaat, mieli nurja Väliltä kansankerrosten! Työs heitä hetkeksi, pohjolainen, Työs huolten hetkeksi hälvetä suo! Kaikk' unhoita murhees, ja tutkivainen Nyt katse sä taaksesi suuntaa, luo! Tää unhoita hetkeksi himmeä aika Ja kuivaa silmäsi kyyneleet!
Jo soi'os, soi'os, veljeysvirsi, Kajahda, laulu siskouden! Pois katseet karsaat, mieli nurja Väliltä kansankerrosten! Ken halveksuen muita, kurja, Jäis toimetonna sivullen, Kun kutsuu kansaa yhteistyö Ja maata sortaa hengen yö? Pois katseet karsaat, mieli nurja Väliltä kansankerrosten! Ken, kurja, eläis itsellensä, Kun vaatii työtä synnyinmaa!
Ei! Veljeytt', yhdenvertaisuutta Ei rikkoa syyt moiset saa! Kaikk' yhdessä vain jotain uutta Ja suurta voimme suorittaa. Kaikk' yhdessä me nostaa maan Vain voimme valoon, kunniaan. Ei veljeytt', yhdenvertaisuutta Siis rikkoa syyt pienet saa! Pois katseet karsaat, mieli nurja Väliltä kansankerrosten!
Mutta silloin kohtasivat häntä karsaat katseet, joilla pienintäkin poikkeusta pienen hoviseuran sovinnaisuudesta rangaistiin, jonka vuoksi hänessä jo heräsi halu jättää äkkiä kaikki siksensä ja palata takaisin latinalaiseen kortteliinsa niinkuin hän oli jo kerran tehnyt.
Kaikk' ovat karsaat sulle, kun loit sinä tuon tytön hurjan, turmahisen, joka mielessään tihutöit' yhä miettii.
Eipä siinä wielä kyllä, mutta mummon laatikon wieressä seisoi siro ja kalpea nuori herra, ylioppilas näöltään. Häneen katsoi mummo katkeamatta niin, niin hartaasti ja koetti hymyillä niin wiehkeästi kuin suinkin hänen kulmikkaat ja karsaat kaswonsa perään antoiwat.
Näe vielä, kuinka loistaa, henkii, hehkuu tääll' Isidorus, Beda ja se Rikhard, mi yli-ihminen ol' aatostyöltään. Tää, josta katsees minuun kääntyy, valo on hengen, joka aatteiss' ankarissa tulevan myöhään kuolemankin katsoi. Se valo ijäinen on Sigier'n, joka kouluissa luennoiden Olkikadun totuudet karsaat syllogismein sinkos.»