United States or Zambia ? Vote for the TOP Country of the Week !
RAIMUND: Ja vaikka minä loukkaisin itse Pyhän Pietarin ja Pyhän Paavalin hengellisen pappeuden edustajaa, nyt kysyn minä teiltä, piispa Tuomas: tahdotteko peruuttaa käskynne, jonka olette antanut minua kuulematta, ja jättää tuon panttivangin nyt heti kuuletteko: nyt heti! takaisin minun tuomiovaltani alle? TUOMAS: Hän kuolee. RAIMUND: Ei! Hän ei kuole.
Minä havaitsin kyllä, että äitini aina oli uhrina; että hän pelkäsi puhutella minua taikka olla ystävällinen minulle, jottei hän, sitä tehdessään, jollakin lailla loukkaisi heitä ja saisi nuhteita jälestäpäin; ettei hän ainoastaan itse alinomaa pelännyt, että hän itse loukkaisi heitä, vaan myöskin, että minä loukkaisin, sekä levottomasti piti vaaria heidän katseistaan, kun minä vaan liikahdin.
Loukkaisin itseäni, jos suostuisin anomaan anteeksi sitä, mitä pidän jokaisen vapaan miehen oikeutena.
Minun oli vaikea ymmärtää, kuinka tämä olisi ollut mahdollista, koska tiesin, ettei Mr. Micawber ollut maksanut heille mitään; mutta minä en tahtonut kysyä. Enkä minä huolinut sanoa, että toivoin, ettei hän ollut puhunut liian paljon Uriah'lle; enkä kysyä, olivatko puhuneet paljon minusta. Minä pelkäsin, että loukkaisin Mr. Micawber'in taikka ainakin Mrs.
Velvollisuuteni Agnesia kohtaan, joka rakasti minua semmoisella rakkaudella, jota minä itsekkäimmällä ja kurjimmalla tavalla ainaiseksi loukkaisin, jos häiritsin sitä; se kypsynyt vakuutus minussa, että minun, joka olin syypää omaan kohtalooni ja saanut, mitä niin kiihkeästi olin pyytänyt, ei sopinut nureksia, vaan ainoastaan kärsiä, sisälsi mitä tunsin ja mitä olin oppinut.
En, heit' en loukkaa; tuota kuollutt' ennen. Ja itseäni loukkaisin ja teitä, Kuin loukkaisin noin kunnon miehiä. Tää pärmä, Caesarin sinetti alla, Vainaalta löytyi: se on jälkisäännös.
3 KANSALAINEN. Miestä jalompaa Kuin Antonius ei Roomass' ole toista. 4 KANSALAINEN. Vait! Kuulkaa! Puhua hän taasen alkaa. ANTONIUS. Viel' eilen olis sana Caesarin Kumonnut mailman; nyt hän tuossa makaa, Ja ei niin halpaa, joka hälle nöyrtyis. Jos mieltänne ja sydäntänne, miehet, Kokisin kapinaan ja raivoon nostaa, Loukkaisin Brutoa ja Cassiota, Jotk' ovat kunnon miehiä, kuten tietty.
Ma ennen kielen suustan' annan viedä, Kuin Michael Cassiota loukkaisin; Mut luulen toki, ett'ei totuus hälle Lie vahingoks. Näin, kenraal', oli laita: Montanon kanssa kun ma puhelin, Niin tuli mies, jok' ääneen huusi apua, Ja jäljest' oiti Cassio, miekka maalla, Valmiina iskemään. Montano silloin Käy Cassion tielle ja hänt' estää koittaa.
"Niukka selityshän tuo on, mutta kyllähän minä sen tiedän, että kun sinä et tahdo puhua, niin ei jumalakaan voi saada suustasi sanaakan. Mitä minuun tulee, niin vaitiolollani loukkaisin itseäni, sillä minun sydämeni on kuin juhta, jonka selkään on liikoja kuormia sälytetty, ja puhuminen sitä keventää.
Peläten, että loukkaisin häntä, jos jatkaisin tätä keskustelua, kun hän huoli siitä niin vähän, jatkoin sitä vaan ajatuksissani, sillä välin kuin astuimme tietämme vielä ripeämmin, kuin tähän saakka. "Täytyy taklata se uudestaan", lausui Steerforth, "ja minä jätän Littimer'in jälkeeni katsomaan, että se tehdään, ja ilmoittamaan minulle, milloin se on aivan valmiina.