United States or Turks and Caicos Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
En usko naisten kyyneliin! Pian uudet kosijat saa säihkyn silmiin sinerviin, jotk' äsken kaihtuivat. Ei muistot mulle vaivaks jää, en sure, säät jos soisi; voin surra, kun en mitään nää, mi surun arvoist' oisi! Ja niin nyt aavaa merta uin, ma maailmass' yksin oon: Mua muut ei kaipaa itkusuin, siis kaipuu haihtukoon!
Ainiaaks siirtyi hän kaukaisiin maihin Lainetten aavaa tietä, Ei toki kuvansa muistostain siirry, Ei tämän taivaan alla, Eikä päivä pilvinen; Eikä niittu himmeä, Siel näin mä mustakiharaisen immen, Näin hänen unessa armaas. IK
Johannan isä piti kädessään Topiaan oikeata kättä, äiti vasempaa. "Ja me tapaamme toisemme tuolla korkeudessa." "Karitsan häissä." Topias ei saanut sanaa suustaan ja Josu itki, ett'ei tahtonut jaloillaan pysyä. "Maiju, Maiju", pyysi hän, "älä mene, älä..." Savu tuprusi laivasta, koneet rytisivät, vesi solisi pyörissä. Laivan keula kääntyi aavaa kohden.
Se oli laajennut kaikille ilmoille ja liikkui eteenpäin aavaa rataa myöten, joka oli yhtä aava kuin kaupunki itse, jotta ihmiset, kun he näkivät sen, päättivät, että koko Roma oli perikatoon tuomittu. Yksi seikka vaan voi pelastaa sen tuulen kääntyminen taikka ankara sade.
Siellä lastattiin ja lossattiin, kannettiin ja kaadettiin, hinattiin ja hoilattiin pitkin aavaa laituria, ranta-aittojen ja varastohuoneiden luona. Pois alta! huusi rantatyömies, työntäessään tavarata laivasta lotjaan. Alta pois! huusi toinen, joka heitti lotjasta laiturille. Alta pois, alta pois, yhä edelleen ja edelleen, tässä ei ole aikaa torkkumaan, tässä on tehtävä työtä!
Näät myrskyssä hukkasin määräni pään, Epäkuntohon purjeet sain; Vain pilkkunen maata jos kangastais, Mun henkeni ehkä jo voimaa sais Mut minne mä silmäni luonenkin, Nään aavaa, tyhjää ja aavaa. Haihtuu riemu, vaihtuu onni, Hukkuu usko, luottamus, Kuluu kulta, pettää toivo, Kuihtuu kaunein kukoistus.
Aallot puhuivat kieltä, joka minulle hyvää teki. Ne kuiskailivat, ne viittoivat minulle: 'poispäin, poispäin! Puolen päivää istuin kalliolla ääneti, minä katselin aavaa merta ja kuultelin. Minä näin auringon nousevan aalloista, näin purjehtiain valkoisilla kyyhkyn-siivillään, sinertävällä merellä, sinisen taivaan alla, kiitävän poispäin jonnekkin etäiseen rauhan-rantaan.
Kuin joku kuoloton suo merimiesten toivoman tuulen, kun silovartisin airoin mert' ovat melkeän matkan aavaa vellonehet ja jo jänteret uupumus herpaa, noin iloks Ilionin väen vartovan ilmeni urhot. Kaasi Aleksandros jo Menesthion, jonk' oli taatto valtias Arnen Areithoos, sotanuijahan nopsa, kantaja kaunissilmäinen taas Fylomedusa.
Viimein hän istahti kalliolle, jolla hän viimeisen kerran oli puhellut Virginian kanssa; ja katsellessaan aavaa merta, jolle oli nähnyt katoavan Virginiaa kulettavan laivan, purskahti haikeaan itkuun. Tällä välin me seurasimme häntä askel askeleelta, peläten hänen kuohuksissaan ryhtyvän johonkin onnettomaan tekoon.