United States or Uzbekistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Minä tuon takaisin Washington'in elämäkerran", alkoi pikku mies. "Vai niin, sinä olet jo lopettanut sen? Sinun olisi pitänyt pitää sitä kauvemmin." "Minä en olekkaan lukenut sitä loppuun, vaan vahinko on tapahtunut kirjan suhteen." Näin sanoen otti hän kirjan esille ja näytti minkä hävityksen sade oli tehnyt. "Se oli vahinko!" arveli opettaja. "Minä tahdon maksaa kirjan, hyvä herra.
"Muistatko vielä, miten paimenessa käydessämme lu'imme ulkoa Jerusalemin hävityksen historian?" "Muistan, tarkoinkin..." "Siitä on kauan..." "On... Sinun on täällä hyvä olla, jaksat kuin prinssi." "Korkeammalle, veikkonen. Palvellessani herraskartanoissa olin orjana; en muistanutkaan, että olin ihminen. Nyt elän entisen suhteen kuin kuningas." "Siltä näyttää..."
Hän katui kuitenkin nyt suuresti, ettei hän ollut mennyt laivaan poikansa ja laivaväkensä luokse. Aamupuoleen yötä ilma hiukan asettui, ja kovin väsyksissä kun olimme, paneuduimme maata; ainoastaan pari talonväestä jäi edelleenkin valvomaan. Vasta kun seuraavana aamuna klo kymmenen aikaan ilma seestyi, saatoimme nähdä myrskyn aikaansaaman hävityksen.
Omituisen viehättävää oli hänestä kuljeksia näissä erämaissa, joissa hänen isänsä muinoin oli taistellut hurjia sissitaisteluitaan ylivoimaista vihollista vastaan; ja jos hän, tuon isän poika, ei voinutkaan maatansa puolustaa, niin voi hänelle kenties olla jotakin hyötyä siitä, että oppi tuntemaan tätä maata kaikessa sen köyhyydessä ja jylhyydessä, jommoisena se vielä joka askelella esiintyi tuon suuren hävityksen jälkeen.
Ne tiedot, joita on saatu kokoon, riittävät kuitenkin osoittamaan hävityksen suuruutta ja laajuutta. Maaliskuussa 1697 sanotaan kuningas Kaarle XI:n yhdellä kertaa saaneen kuusi postia Suomesta. Ne sisälsivät tiedon siitä, että 80,900 ihmistä oli nälkäkuolemaan nääntynyt, että yhdeksästä pitäjästä olivat kaikki ihmiset kuolleet sukupuuttoon ja niiden kirkot suljetut.
Tunsin itseni oikeaksi tattariksi ja merirosvoksi liikkuessani kotona; ja ihmettelin sitä suunnatonta hävityksen henkeä, joka minussa asui ja joka aina sai minut särkemään ja repimään jotain tai saattamaan siivottomuutta tällä järjestykselle pyhitetyllä alueella.
Se oli haihtunut kuin pilveen, kuin yleiseen, aisteja huumaavaan juopumukseen, jossa ei kukaan ajatellut eikä tuntenut mitään ja jossa olisi ollut naivia yrittääkään ottaa ketään tai mitään syvällisemmin. Myöskin luonnottomista sukupuoli-vieteistä kuuli Antti puhuttavan, jotka näyttivät tässä yleisen hävityksen ja kadotuksen ilmakehässä hirvittävän laajalle levinneen.
Sen vuoksi kaikki, jotka vielä pääsivät pakoon, olivatkin rientäneet hävityksen liikkuvan muurin edellä pohjoisesta etelään ja nyt ahtautuneet kuninkaan leiriin.
Sinä, ylpeä Rooma, olet Sesostriin ja Semiramiin maineen riistänyt sinä olet rosvo, joka verhoot itsesi anastamallasi saaliilla! Koittaa hetki, jolloin Egypti on kostettu! sittenkun barbaarin sota-ratsu on kyliänsä saanut Neeron kultaisessa palatsissa! ja sinä, Rooma, joka tuuleen olet vallotuksia kylvänyt, saat hävityksen ryöpyssä korjata kylvösi hedelmät.»
Yö tuli taas neljäs näistä kauhun öistä ja hävityksen linja piteni ja leveni niinkuin ennen ja vieri vakaasti eteenpäin elävänä jaksona. Kaksi kolmatta osaa kaupungista oli nyt hukkunut ja ihmiset odottivat loppu-osankin täydellistä ja kokonaista hävitystä.