United States or Myanmar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Me kansa Suomen aamukoin, Sen toiveiden, sen taisteloin Ens innostuksen kansa! Miks mieliämme lämmittää Niin ihanasti päivä tää? Mi taika mukanansa? Nyt juhlanhetki meillä on, Mi tyynti, saatti lepohon Jo taisteloinkin vimman. Ne mielt' ei häiritä nyt saa: Nyt juhlaa viettää Suomenmaa Poikansa parahimman. Kuin moni, mielin uljahin, Riens eestä valon rivihin, Löi iskun, eikä harhaan!
Neito itki eikä mennyt, Saatu ei mielin eikä miehin, Eikä uljahin urohin, Ei valituin vallasnaisin, Eikä neitsyin kaunokaisin.
Vaan etumaisina muist' oli urhoa kaks asehissaan, Patroklos sekä Automedon, yht' uljahin innoin taistoon myrmidonein etupäässä.
Koko keisarillinen sotajoukko uupui, murtui ja horjui tämän kauhean hyökkäyksen edessä; ruutivaunut räjähtivät ilmaan, Wallensteinin käskyt ja Piccolominin loistava urhoollisuus eivät enää voineet estää keisarillisten nurinniskaista pakoa. Silloin kajahti yli avaran kentän riemuhuuto: Pappenheim on täällä! Ja Pappenheim, tuo uljahista uljahin, oli todellakin siellä ratsumiehineen.
Riensi jo Patroklon kera myrmidonit tamineissaan iliolaisia päin karatakseen uljahin innoin. 258 Joutuen tulvasi miehiä, kuin kimalaisia kiehuin purkautuu yli tien, tapahansa kun poikaset härnää ääreen tien pesineitä ja ärsyttää ajan kaiken, houkkiot, saatellen saman kiusan kaikkien kimppuun; arvaamattaan jos kuka kulkija vain ohi astuu häirityn parven tuon, nepä pelkäämättömin vimmoin kiitävät päin heti kaikki ja varjelevat sikiöitään: noinpa nyt myrmidonit, sydämessään urheus moinen, riensivät laivojen luota, ja suunnaton nous sotahuuto.
Aineiaanpa Apollo nyt, miesten kiihtäjä, käski Peleun poikaa päin, poven innoin uljahin täytti, äänelt' aivan kuin Priamon vesa, kuulu Lykaon; haastoi näin hänen hahmossaan Zeun poika Apollo: "Päämies iliolaisten, miss', Aineias, on uhkas, Troian ruhtinahille kun kerskuit, viiniä juoden, käyväsi mittelöhön kera Peleun poian Akhilleun?" 85
Ja kansan onni kaikui ouruten ja siunausten siimesvöiden alla ja kukkasilla nuorten toivojen näin Suomen päivä kulki kunnialla. On uljahin korallilinna meren pohjalla myrskyisen ja linnassa valta-istuin se päilyvi päärlyinen, ja istuimella on impi, ei impiä inhan maan, ja kauvas loistavi kruunu hänen tummilla kutreillaan.
Mut korskat epeijit karkkosivat mikä minnekin, kun hepourhojen päämies heiltä jo kaatui, kamppailuun uros uljahin heistä. Vaan rajumyrskynä mustana nyt minä ryntäsin jälkeen, vaunuja saaliiks sain viiskymment', urhoa kaksi kultakin peitseni suisti, ja hampain maata ne haukkoi.
Mä valjastan varmaan Nyt varsani harmaan, Vien siskoni armaan Kanss' ajamaan. Taas kirkkaalla säällä Me luistinten päällä Niin lennämme jäällä Kuin tuulispää. Nyt uljahin alkaa Jo syöstellä jalkaa, Nyt kaikk' ylimalkaan Jo ennättää? On koululla lupa, Nyt lumesta tupa, Siin' istua hupa On muutamain. Vaan toiset ne ryskää Ja viskaa ja jyskää, Siit' ei tule yskää, Miehuutta vain.
Paitse näitä valitsi hän kaksitoista nuorta miestä, kaikki urheita tovereita ja tiettävästi rohkeita, joiden mielestä vaivassa ja vaarassa oli jotain houkuttelevaista. Kukapa ei olis isoillut saamasta seurata Jussufin poikaa? Hänen katsantonsa vaati kunnioitusta, hänen sanansa valtasivat sydämen. Miekka aina paljastettuna ja käsi aina avoinna, hän oli uljahin johtajista ja herttaisin ystävistä.