United States or Myanmar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta hyvin epävarmasti otti hän yhden pavun ja puraisi siitä puolen. Vähän aikaa makusteltuaan sylkäisi hän murut suustansa. Maistui pahalle, että puistatti. Itkumielin katseli hän kämmenelleen. Siinä nyt hänen mielestään oli paljon. Miksi ottikin niin paljon? Miksi ei vienyt heti takaisin kaikkia? Nyt ei voinut niitä panna astiaan, kun oli tuo puolisko, siitä äiti heti huomaisi!
Tosin oli hänen kostonsa esine vain vähäpätöinen hyttynen, mutta »pienetkin murut ovat leipää». Pienet saavat aina kärsiä suurten tähden. Hyttysparka ei tässä hädässä älynnyt ymmärtäväisesti lentää ulos akkunasta, vaan syöksyi säikähdyksissään toisella seinällä olevaa suurta kuvastinsa vastaan.
Eugen Aleksandrovitsh, jatkoi hän, tiedättekö, että minä olen äärettömän mustasukkainen jotakuta kohtaan, joka niin kokonaan vetää puoleensa minun mieheni ajatukset ja tunteet, että ei enää voi sanoa hänen kuuluvankaan minulle. Hänen enin aikansa ja paras aikansa kuluu sen jonkun tykönä. Me saamme ainoastaan jäljelle jäävät murut, joita se joku ei tahdo eikä tarvitse.
Palasen, parhaan palan sen vei isä, Kun manaan läksi, toisen äidin nisä, Vaan tuonpa sentään rakkaudesta soisin, Kun loput murut säilyttää vaan voisin. Mut korpit nuo, ne etsii makupalaa. Ne ystävien lailla mua halaa Ja halatessaan rintaan kyntens' iskee Ja minust' irti kynsin palan kiskoo.
Niitä on Roomassa ehkä enemmän kuin missään muualla, ja täällä ne parhaiten aatettaan vastaavatkin, sillä ne ovat sekä likaisempia että äänekkäämpiä kuin muualla. Heidän tehtävänään oli kerätä kaikki murut, joita rikkaiden pöydältä putosi. Niin pian kuin ilmassa suhahti jokin kukkaiskimppu tai tuli vaunuista tai ikkunoista alas jokin konvehti, heti hyökkäsi tämä lauma sinne ojennetuin käsin.
Nyt nousee tappelu, sampo suljahtaa mereen, Louhi saa siitä ainoastaan tyhjän kannen, Wäinämöinen kerää tarkkaan sammon murut rannalta. Tämän jälkeen varallisuus katosi Pohjolasta ja karttui Kalevalassa. Louhi lausui tappelun jälestä: "Jo minulta valta vaipui, Jo aleni arvioni, Eloni meni merehen, Sampo särkyi lainehihin." Ja runo laulaa tästä tapauksesta
Hän vain oli kuin yksin jätetty... Tämä paalu, jota vasten hän seisoi tässä rannalla, kiven murut, pienet hiekkajyväsetkin olivat kadehdittavia, onnellisempia kuin hän. Ne jäivät tänne, mihin jäi kaikki ilo, koko onnellisuus, josta hän lähti osattomampana kuin tuo höyrylaiva ulapan äärellä...
Hän on syönyt sen puoleksi ja kietoo toista puolta nyyttyynsä säilöön toiseksi ateriaksi, kapaloi kuin kallista kalua, ja kasvoissa on rauha ja silmissä hellä ilme. Kerää murut, joita on polville pudonnut, panee kaikki takaisin konttiin ja huokaa helpotuksesta.
Tuosta hän veti parin hansikkaita käteensä ja lakaisi ylös murut vähäisellä luudalla, siksi kuin ei vähintäkään hitua enää ollut matolla; sitten tomutti ja siivosi huoneen, joka jo ennestäänkin oli aivan huolellisesti tomutettu ja siivottu.
Todistus, vahva niinkuin taivas itse: Se taivaan side höltyy, liestyy, laukee; Ja toinen solmu, viiden sormen solmu, Tuon naisen vajan pirstat, lemmen rippeet, Kylläyneen kiihkan murut, jätteet, totkut Ja okseet kytkee Diomedeeseen. ULYSSES. Mut tunteeko se Troilus puoleksikaan, Mit' innoin lausuu?